15 huhtikuun 2016 - 16:30

in TYYLI JA MUOTI by
0 Likes

Nyt ei oikeastaan edes ole mitään sen kummempaa sanottavaa. Pää on sellaisella hyvällä tavalla tyhjä. Tulin juuri kotiin viikottaisesta hieronnastani, ja sen jälkeen olo on aina jotenkin vähän hassu, hyvällä tavalla sitäkin. Yhtäkkiä sitä näkee kaiken vähän selkeämmin ja kirkkaammin, niin ajatuksensa kuin eteensäkin. Halusin vaan tulla toivottamaan ihanaa perjantaita ja viikonloppua. Vaikka olenkin koko viikonlopun töissä, niin ei tunnu yhtään siltä. Ihan perjantai-olo, skumpat kylmässä ja kaikkea.

Ja hei, jos haluatte viritellä itsenne oikeille taajuuksille viikonloppua ajatellen, niin käykääpä lukemassa noita edelliseen postaukseen jätettyjä kommentteja, naurettiin niille eilen ihan katketaksemme. Ihan mahtavia, kiitos niistä.

Selailen tässä samalla sivusilmällä Annikan ja Saran blogeja, ja noita aivan käsittämättömän kauniita kuvia (ja kuvattavia! ) katsellessa on pakko sanoa, etten malta odottaa että saan ensiviikolla testattavakseni uuden kameran, jonka avulla saan vihdoin vietyä blogin kuvat sille tasolle, kuin toivoisinkin. Tai ainakin lähemmäksi sitä.

Nyt perjantaita elämään,

in TYYLI JA MUOTI by
0 Likes

14 huhtikuun 2016 - 19:38

in HETKET JA FIILIKSET by
0 Likes

Rakastan lukea näitä tällaisia postauksia muiden blogeista, niin kokeillaan nyt sitten itsekin.

1. Olen meidän perheessä se, joka hoitaa kaikki paperihommat; maksan laskut, vertailen ja hankin sähkösopimuksen ja tarvittavat vakuutukset, lasken ja vertailen kertyviä bonuksia, tilaan ja asennan netin ja digiboksin. Matkustaessa varaan matkat ja hotellit, ja plärään googlea iltatolkulla, jotta osaisin viedä meidät syömään, kahville, viinille, uimaan, pyöräilemään ja juoksemaan sinne missä on kaikkein kauneinta.

Mutta sitten taas toisaalta..

2. En käy ruokakaupassa oikeastaan koskaan. En oikein edes tiedä miksi, mutta pidän sitä ihan todella vastenmielisenä askareena. Onneksi menin naimisiin miehen kanssa, joka pitää siitä ja hoitaa ruokaostokset ihan mielellään. Ilman Romaa en ehkä olisi edes hengissä. Tai no olisin koska wolt ja foodora. Toisaalta ilman Romaa en myöskään koskaan söisi pizzaa, hampurilaisia, suklaata, sipsiä tai ranskalaisia majoneesilla. Yleensä noita asioita alkaa tehdä mieli myöhään iltaisin, kun ei oikeastaan enää pitäisi syödä mitään. Koskaan niitä ei kuitenkaan tee mieli niin paljon, että lähtisin niitä itse ihan varta vasten hakemaan. Mutta mieheni kiskoo eteisessä jo kenkiä jalkaansa kun kuulee mun suusta tekis kyllä vähän ehkä mieli jotain hyvää.,.

Mutta kun aina toisinaan sinne ruokakauppaan kuitenkin on ihan pakko ihan itse mennä, niin.,.

3. En koskaan, ikinä milloinkaan kehtaisi ostaa alkoholia jos olen kaupassa joko a)lapsen kanssa tai b) ostan jotain, joka viittaa siihen että minulla on kotona lapsi. Ja tämä on siis aivan täysin naurettavaa, tiedän sen itsekin, mutta en voi sille mitään että minun silmiini ne oluet ja pilttipurkit samalla hihnalla näyttävät jotenkin järkyttävän karulta. En vaan pysty. En vaikka olisi kyse yhdestä saunaoluesta.



4. Meillä ei ole autoa, koska julkinen liikenne on Helsingissä niin hyvä ettei sille oikeasti ole todellista tarvetta. Käytän kuitenkin überia melkein useammin, kuin niitä julkisia…. Tosin nyt ajattelin pitää vähän taukoa. Sain sattumalta saman kuskin neljälle matkalle melkein peräjälkeen (mikä on todella outoa, sillä en muuten koskaan ole sattunut saman kuskin kyytiin toista kertaa), ja tämä alkoi olla vähän turhan innoissaan saadessaan minut kyytiinsä. Piti jo ihan kohtalona kuulkaas.

5. Okei, tämä on aika ällöttävä ja kannattaisi ehkä jättää kertomatta mutta kerron nyt silti. Jätän aika usein treenin jälkeen (en kehtaa sanoa, että aina) hiukset tarkoituksella pesemättä, vaikka tietysti muuten suihkussa käynkin. Hiuksiin saa mukavasti tekstuuria ja volyymia pienellä hikoilulla. Kokeilkaapa vaikka eh.

6. Puhun kotona yksin ollessani todella paljon itsekseni. Saatan käydä ääneen läpi jotain tulossa olevaa keskustelua, tai selostaa ihan muuten vaan puuhailujani. Annan aika usein myös haastatteluja, milloin mistäkin. Englanniksi useimmiten. Multa löytyy koneelta myös varmaan satoja photoboothilla kuvattuja videoita, jotka olen tehnyt ihan rakkaudella minulta minulle; imitaatioita, urheiluselostuksia, laulamista jne. Pari vuotta sitten mulla oli parhaan ystäväni kanssa tapana tulla aina treenien jälkeen meille tekemään yhdessä noita videoita. Ja sen jälkeen tietysti naurettiin ihan kuollaksemme omalle nokkeluudellemme.
Nauretaan itse asiassa ihan tänä päivänäkin vielä..

7. Olen tilannut mäkkärissä 10 juustohampurilaista ja syönyt ne kaikki ystäväni Tuutan kanssa ilman pienintäkään ongelmaa. Mulla on hämärä muistikuva, että tämä kymmenen setti saattoi jopa olla sellainen meidän ihan tyypillinen tilaus.
Tämän aivan varmasti halusit minusta tietää!

8. Kun keskityn tekemään jotain ihan tosissani saatan vääntäytyä ihan huomaamatta todella erikoisiin asentoihin. Havahdun asentooni vasta siinä vaiheessa, kun puhelin piippaa viestin merkiksi ja avaan sieltä kuvan, jonka Roma on minusta salaa ottanut. Aina kuvan saadessani mietin, että ANTEEKSI MITÄ??? Eihän ihminen voi edes päästä tuollaiseen solmuun???
Roman puhelimesta löytyy varmaan satoja ja satoja tällaisia kuvia. Saan niitä aika usein, myös muulloin kuin kuvanoton hetkellä.

9. Kirjoitan kaikki postaukset aina ensin puhelimen muistiin. Ajattelin jotenkin sujuvammin puhelimen näytölle, kuin koneen näppäimistölle.

Olis ihanaa, jos jakaisitte omia randomeitanne tuonne kommentteihin, vaikka edes yhden.

Kuvat: Janita Autio

edit: // postauksen otsikko oli aluksi 10 random facts. Postauksen julkaisemisen jälkeen laskin kohdat uudelleen ja huomasin, että niitä olikin vain yhdeksän. Olkoon 10. fakta siis se, etten osaa laskea edes kymmeneen,

in HETKET JA FIILIKSET by
0 Likes

12 huhtikuun 2016 - 18:01

in TYYLI JA MUOTI by
0 Likes

Takki: Cubus
T-paita ja laukku: Bik Bok
Pellavapaita: Gina Tricot
*Housut: Gustav
Kengät: Topshop

Olin jo ehtinyt unohtaa kuinka ihanalta nämä tällaiset, lämpimähköt, aurinkoiset päivät tuntuvat. Se, että saa kipitellä menemään nahkatakki valtoimenaan nilkat juuri sopivasti liian lyhyiden lahkeiden alta vilkkuen, palelematta, tuntuu just nyt melkoiselta onnelta. Aina näin keväisin koko olo ja olemus kevenee vaatetuksen mukana. Ihanaa kun tietää, että kaikki paras on vielä edessä, mutta juuri nytkään ei ole ollenkaan pöllömpää.

Tänään ei olla käyty sisällä kuin tankkaamassa vähän ruokaa ja unta, muuten ollaan menty aamusta asti. Menty ja nautiskeltu, nähty ystäviä, kahviteltu ja syöty lounasta ulkona. Rakennettu ainakin 110 hiekkakakkua, ja hajotettu ne jo ennen kuin ovat oikeastaan edes valmistuneet. Keinuttu, pyöritty karusellissa ja saatu uusia kavereita samalta pihalta. Hyvä päivä, ei mitään valittamista.

Nyt ajattelin laittaa kahvin tippumaan, vastata sillä välin nopeasti sähköposteihin (niitä vastaamattomia viestejä on yli 50, että en ehkä sittenkään ole niin varma siitä nopeasta….), ja kiikuttaa sitten niin itseni kuin pannullisen kahviakin tuohon pihalle, hiekkalaatikon reunalle. Mitäpä sitä ihminen muutakaan.

Nämä kuvien housut ovat muuten juuri nyt parasta mitä vaatekaapistani löytyy. Onnistuvat olemaan samaan aikaan sekä rennot että skarpit. Tuntuvat jalassa yhtä mukavilta kuin verkkarit, mutta eivät todellakaan näytä niiltä. Ovat vielä prikulleen oikean mittaisetkin, juuri sopivasti liian lyhyet. Ei tekisi mieli enää oikein muita housuja käyttääkkään.

Eiku ai niin, eihän mulla oikeastaan muita olisikaan. …

 

*saatu blogin kautta

in TYYLI JA MUOTI by
0 Likes

10 huhtikuun 2016 - 13:17

in HETKET JA FIILIKSET, KOTOILU JA HYVINVOINTI, Yleinen by
0 Likes

En ole varma onko näin ollut aina, mutta ihan viimeistään Alban syntymän jälkeen musta on tullut ihan kreisi aamujen rakastaja. Aamut ovat suorastaan ylivertaisia kaikkiin muihin vuorokaudenaikoihin verrattuna. Aamulla koko päivän suunta on vielä auki ja aivan melkein kaikki on mahdollista. Aina aamuisin tunnen itseni ihan erityisen onnelliseksi, kiitolliseksi, hyvinvoivaksi ja levänneeksi. Sen vuoksi esimerkiksi treenaan oikeastaan vain aamuisin. Pakkaan illalla salikamat valmiiksi kassiin eteisen lattialle, laskostan treenivaatteet sohvalle, niin että voin vaan pujahtaa niihin heti hampaiden harjaamisen jälkeen aamulla ensimmäisenä. Lenkkarit jalkaan, kassi olalle ja pientä evästä 500 metrin kävelymatkalle. Harjoitellessa fiilis on hyvä ja positiivinen, energinenkin koska 9 tunnin yöunien jälkeen sitä virtaa ei ole ehtinyt vielä kuluttaa mihinkään. Salilla, jossa käyn ei lisäkseni kukaan muu ilmeisesti pidä treenamista ennen kello seitsemää juuri minään, sillä saan treenata lähes poikkeuksetta salilla yksin, maksimissaan kaksin tai kolmin. Se on ihanan vapauttavaa, uskaltaa häslätä ja hosua kun kukaan ei ole naureskelemassa (todellisuudessahan kukaan ei todellakaan edes nauraisi, sillä salillakin meistä jokaisella on liian kiire miettiä, miltä me muiden silmissä näytämme ettemme edes huomaa muita). Aamun treenien jälkeen päivän suunta on valittu, ja voin tässä nyt paljastaa että aika usein ne päivät, jotka aloitan salilla muodostuvat paremmiksi kuin ne päivät, jolloin vanun ensin sängyllä ja sitten vielä sohvalla yöpukeissa vielä kahdeltatoista päivällä.

Huomaan myös, että jos olen sopinut tapaamisia heti aamulle, niin en koskaan edes mieti jaksaisinko tai huvittaisiko sittenkään mennä. Mutta, mietin niin itse asiassa aika useinkin silloin, jos tapaaminen tai meno on sovittu iltapäivälle, tai vaikka heti työpäivän päätteeksi. Päätä saattaa särkeä, olo voi olla  jo päivän menemisistä väsynyt tai päivän aikana on voinut sattua jotain, jonka vuoksi olo ei ole enää niin voittamaton kuin se vielä aamulla oli.
Siksi kai rakastan näitä sunnuntai-päiviä ihan erityisesti, tuntuvat yhdeltä pitkältä, kauniilta aamulta. Vähän niin kuin nämä viimeiset kuluneet kolme viikkoakin.

Aurinkoa sunnuntaihin,

in HETKET JA FIILIKSET, KOTOILU JA HYVINVOINTI, Yleinen by
0 Likes

06 huhtikuun 2016 - 18:54

in KOTOILU JA HYVINVOINTI, Yleinen by
0 Likes

Olen täälläkin muutamaan otteeseen maininnut tietyistä asioista, joita toivoisin tämän kuluvan vuoden aikana oppivani ja omaksuvani. Yksi kantavista teemoista on ihan noin niinku yleisesti ja yksinkertaisesti ollut voida paremmin. Se on tarkoittanut sitä, että olen kysynyt ja kertonut, kuullut ja tullut kuulluksi. Miettinyt mitkä todella ovat niitä asioita, joista nautin ja voimaannun, mitkä taas eivät. Mitä haluan ja kuinka niitä tavoittelen. Olen yrittänyt armollisesti kohdata omia heikkouksiani, ja miettiä voisinko niille tehdä muutakin kuin hyväksyä. Olen opetellut pyytämään apua, kun sitä tarvin ja sanomaan ei, kun siltä tuntuu. Tuo kaikki on tuottanut tulosta, ja tuntuu että olen huomattavan paljon lähempänä sitä tavoiteltua tasapainoa ja hyvää oloa, kuin vaikkapa vielä kolme kuukautta sitten.

Mutta..

Olen viime aikoina käynyt jatkuvasti ihan kunnon kierroksilla. Aivot hyrräävät koko ajan, eikä päässä ole ollut hiljaista ikuisuuteen. Iltaisin on hankala nukahtaa ja päivisin on vaikea keskittyä asioihin- häsellän kymmentä asiaa samaan aikaan, keskittymättä niistä yhteenkään kovin intensiivisesti. Sellainen yli-virittinyt olo, tiedättekö? Jostain syystä en ole osannut enää oikeasti rentoutua. Antaa vain olla, ja mennä.

Viime perjantaille olin varannut ajan hierojalle, ja siellä hierojani Hannun pöydällä makoillessani koin ahaa- elämyksen; ei kai voi edes kuvitella tuntevansa oloaan erityisen rennoksi tai rentoutuneeksi, jos koko kroppa on jumissa ja jännittynyt aina takareisistä kallonpohjaan asti. Viimeiset kaksi vuotta olen kantanut mukanani lähes kaikkialle, ensin pientä ja nyt jo vähän isompaa elämää. Olen kyhjöttänyt sohvan nurkassa koneella ja puhelimella, olen unohtanut liikkua ja vielä useammin venytellä, olen istunut sängyn laidalla hartiat lysyssä tunteja ja tunteja ruokkimassa tuota pientä. Ei ihme, ettei päässä veri kierrä ja hartiat ovat niin jumissa että tuon tuosta huimaa. Hieroja- Hannun mukaan tulin hierottavaksi yhdennellätoista hetkellä, oli kuitenkin toiveikas että saadaan minusta vielä tyyppi jonka hartiat ovat pehmeät, eivätkä kasva kiinni korvissa.

Olen luottavainen itsekin,
Tuntui paremmalta jo heti tuon ensimmäisen, hellävaraisen (kiroilin silti kivusta useammin,kuin ehdin edes laskea) käsittelyn jälkeen.

rennompaa minua ja kroppaa kohti,

Vaikka ympärillämme olisi ihmisiä, joista välitämme niin että sydämeen koskee, ei kuitenkaan anneta sen olla asia, joka saa meidät unohtamaan itsemme.

in KOTOILU JA HYVINVOINTI, Yleinen by
0 Likes