Se kuinka hoidan kasvojeni ihoa vaihtelee aika reippaasti vuodenaikojen ja ihoni kunnon mukaan. Kokeilen myös mielelläni uutta, sillä olen huomannut etteivät samat niksit ja tuotteet välttämättä toimikaan ihollani ikuisesti. Kuten aiemminkin olen täällä jo maininnut, niin olen alkanut enenevissä määrin siirtyä luonnonkosmetiikkaan. En ole kuitenkaan mitenkään täydellisen ehdoton tässä asiassa, vaan tuolla ne peilikaapissani tönöttävät sulassa sovussa vierekkäin: synteettinen- ja luonnonkosmetiikka. Olen kuitenkin pyrkinyt siihen, että etenkin ne sellaiset iholle jätettävät tuotteet olisivat luonnollisia. Ja just nyt tuntuu, että olen löytänyt vihdoinkin niitä sellaisia iholleni ihan erityisen hyvin sopivia luottotuotteita. Tällä hetkellä aamu- ja iltapesut hoituvat näillä tuotteilla, mutta voi aivan hyvin olla että kahden kuukauden päästä jo ihan jollain muilla.

PUHDISTUS:

Käytän päivittäin kaikkia näitä kolmea kasvovettä, jokaista vähän eri tavalla ja eri tarkoitukseen. Aamuisin pesen kasvot ensin vedellä ja toisinaan myös puhdistusmaidolla ja viimeistelen tuolla Nafhan puhdistavalla ja hoitavalla kasvovedellä. Suihkautan sitä kasvoille ja kaulalle pari painallusta, annan veden vaikuttaa kasvoilla hetken ja pyyhin sen kevyesti vanulapulla pois. Tuo kasvovesi kirkastaa ja rauhoittaa, ja ainakin minulla ihan näkyvästi tasoittaa ärtyneen ihon punaisuutta. Iltaisin ihoni kaipaa kuitenkin jotain vähän tuota Nafhan  sumutettavaa kasvovettä puhdistavampaa. Siihen tuo Mossan kasvovesi on ollut ihan täydellinen. Läträän sitä ihan surutta tolkuttomia määriä aina iltaisin. Ihan siis todella läträän. Sain tämän purkin testiin varmaan alle kuukausi sitten, ja se vetelee jo nyt ihan viimeisiään. Rakastan tässä tuotteessa oikeastaan kaikkea; tuoksua, tehoa ja sitä milllaisen tunteen tuote kasvoille jättää; puhtauttaan nitisevän, mutta silti kostean ja kimmoisan.
Clinicaren kasvovettä taas hieron kasvoille suoraan sormin, pienin pyörivin liikkein. Käytän tätä vähän sellaisena täsmähoitotuotteena, enkä hiero sitä koko kasvoilleni vaan vain niihin kohtiin, jotka ihan erityisesti kosteutusta kaipaavat.

KOSTEUTUS:

Kosteutuksen kolme tämän hetkistä luottotuotetta tässä näin. Kaikkein useimminen voitelen kasvoni tuolla MOSSAn virkistävällä ja kosteuttavalla päivävoiteelle . Ihan kuten siinä MOSSAn kasvovedessäkin pidän ihan älyttömästi niin tuotteen tuoksusta, koostumuksesta kuin tehostakin. Tämä sopii keveytensä vuoksi ihan täydellisesti meikin alle, mutta aika usein painelen pihalle ihan pelkän tämän voiteen voimin. Tämä antoi kasvoille sellaisen kivan hehkun, ja aika usein se näyttää paremmalta kuin yksikään meikkivoide.

Yöksi haluan kuitenkin useimmiten jotain vähän hevimpää ja paksumpaa voidetta ja siihen tuo Nafhan uudistava ja korjaava voide on ollut erinomainen. Se on juuri riittävän – muttei kuitenkaan liian paksu. Aamuisin iho on pehmeä ja sillain mukavasti ravitun tuntuinen. Päivän mittaan saatan suihkia kasvoilleni tuota Mádaran kosteuttavaa nokkossuihketta. Yleensä aina aamupesulle mennessäni Alba hipsii perässäni kylpyhuoneeseen, kaivelee kaapista vanulapun ja pyytää saada siihen suikketta. Sihautan yhden painalluksen tuota nokkossuihketta lappuun, ja sillä hän sitten erittäin tyytyväisenä pyyhkii pikkuruisia kasvojaan ja pitää huolen siitä, että äitille kanzz.

SILMIEN- JA HUULTENYMPÄRYS:

Silmänympärysvoiteita olen alkanut käyttää vasta ihan äskettäin, ehkä vuosi sitten. Näitä molempia tuotteita käytän päivittäin, toista aamuisin toista iltaisin. Tuo Clinicaren silmänympärysvoiteen koostumus on ihanan samettinen ja ihan todella kevyt. Se levittyy nätistä, eikä jää kiiltelemään kasvoille. Tuo Flown voide taas on melkoisen tujua tavaraa, ja koostumus on melkoisen rasvainen (huomatkaa tämä meikäläisen ammattimainen kielenkäyttö!), enkä sen vuoksi voisi edes kuvitella käyttäväni tätä aamuisin meikin alle. Mutta yöksi se on ihan omiaan. Käytän tätä myös huulivoiteena ja huultenympärysvoiteena – toimittaa hyvin kaikki kolme tehtäväänsä.

EXTRAT:

Tuo Lumenen hyaluronitiiviste on ihana. Käytän sitä yleensä aamuin illoin voiteen ja seerumin allan. Se kosteuttaa tehokkaasti ja saa ihon tuntumaan kimmoisalta ja sileältä. Tiivisteen kaksi erityyppistä hyaluronihappoa auttaa vähentämään näkyviä ikääntymisen merkkejä, mikä näin kolmeakymppiä kolistelevana pienen lapsen äitinä tuntuu vähintäänkin tarpeelliselta ja ajankohtaiselta.
Tuota Nafhan kaktusviikunaöljyä taas hieron iltaisin kasvojen juonteisiin sekä kerran viikossa (torstain saunavuoron, kuorinnan ja naamion jälkeen) koko kasvojen ja kaulan iholle. Tuo öljy tuntuu niin ylelliseltä (yhden kaktusviikunaöljylitran tuottamiseen tarvitaan n.800kg hedelmiä) että vaikka mielelläni läträisin sillä joka ilta, niin yritän käyttää sitä vähän säästellen. Haluan pitää sen sellaisena ihon luksuksena, tiedättehän.

Mitkä ovat teidän luottotuotteitanne?

 

*kaikki tuotteet saatu blogin kautta

AA

.. pukeutumisessa viehättää:

– Väljät ja vähän (tai reippaaminkin) lyhyet lahkeet

– Mokka, ihan erityisesti hameina ja mekkoina, mutta takitkin menettelee.

– Ohuet rannerenkaat ja sirot kaulaketjut

– Pörrö. Takeissa, laukuissa, puuhkina, huiveissa mm.

– Istuvat mustat nahkahousut aina vain.

– Ylisuuret kauluspaidat, joiden hihat saa rullattua kyynärtaipeisiin asti.

– Pellava

– Hameet ja mekot housujen parina

– Levi’s 501

– Lenkkarit. Just nyt haaveilen Adidaksen NMD RUNNEReista, jotka myytiin tänään hiirisormeni edestä haluamassani värissä loppuun noin kaksi sekuntia sen jälkeen, kun olivat nettikauppaan ilmestyneet.

– Simppeliys. Mielellään kuitenkin kerroksina.

– Laukuttomuus. Se, että saa kantaa mukanaan niin vähän tavaraa että ne voi upottaa takin taskuihin on yksi hienoimmista asioista, mitä tiedän.

 

Apua, mikä ihana aamu.
Olin illalla asentanut kellon herättämään 5.45, jotta ehtisin salille kuudeksi tekemään päivän treenit ennen kuin Roman piti lähteä töihin. Puhelimen soidessa oli vielä pimeää, sammutin kellon ja nukahdin uudestaan herätäkseni 6.30 uskomattoman pehmeään ja kauniiseen valoon, joka tulvi sisään kaikista asunnon neljästä suuresta ikkunasta. En ehtinyt salille, mutta se ei todellakaan tänään haitannut. Sitä paitsi ehdin sinne vielä aivan hyvin tänään ennen illan saunavuoroamme.

Nyt hörppään vielä kahvikupin tyhjäksi ennen kuin pakkaan Alban vaunuihin ja lähdemme nauttimaan tästä aamupäivästä ystäväni Annan ja hänen poikansa kanssa. Tästä tulee  hyvä torstai. Toivottavasti teillekin.

Jos olette joskus miettineet miksi julkaisen täällä blogissa niin vähän asukuvia..

.,. ette varmaan ihmettele enää.

Ja näistä kuvista moni oli siis tuon setin parhaimmistoa.
Vielä en ole viisastunut niin, että osaisin tarkistaa jo kuvaustilanteessa kameralta kuvien laadun, valotuksen tai tarkkuuden. Puhumattakaan siitä, että tarkistaisin jo tuolloin löytyykö muistikortilta yhtään ilmeiltään tai asennoltaan onnistunutta ruutua. Toivottavasti pian viisastuisin, se säästäisi paljolta. Etenkin täysin turhanpäiväiseltä kuvaajan syyttelyltä.

*Postaus toteutettu yhteistyössä Kauppapuutarhaliitto ry: n kanssa

Mulle ehdottoman varma merkki kevään lähestymisestä on tulpaanien ilmestyminen kauppoihin. Ne saapuvat jo ennen päivien huomattavaa pidentymistä ja pehmeämpää valoa – lupailevat kevättä koko vihreiden lehtiensä ja pienten nuppujensa voimalla. Ensimmäisen kimpun ostan yleensä heti helmikuussa, sujautan kukat maljakkoon siivouspäivän päätteeksi, kuten kaikkina tulevinakin perjantaina aina huhtikuun loppuun asti. Mulla on tapana ostaa aina kerralla reilusti kukkia, niin että niitä riittää asunnon jokaiseen huoneeseen. Mikäli ostan pienemmän määrän, niin että siitä riittää vain yhteen maljakkoon, saatan aivan hyvin siirrellä kukkia huoneesta toiseen liikkuessani. Jos olen esimerkiksi asettanut maljakon makuuhuoneen ikkunalaudalle, niin vien kukat sängystä noustessani mukanani ensin keittiöön aamiaispöytään, ja sieltä luultavasti sitten vielä päivän aikana olohuoneeseen, jossa meillä yleensä eniten oleillaan.

Tulppaaneissa niiden sellaisen söpön vaatimattomuuden lisäksi kiehtoo niiden hankkimisen helppous (ja, no okei halpuus, tai siis edullisuus myös). Niitä löytyy lähes kaikista ruoka- ja kukkakaupoista kautta maan, usein niistä aivan pienimmistäkin. Kotimaisia vieläpä, niitä Sirkkalehdellä merkittyjä. Myönnettäköön, silti että ennen aika usein olen vain napannut kukat mukaani kassalle ja kotiin sen kummemmin miettimättä mistä ne tulevat – ajatellut vain minne ne menevät, joten yllätyin kyllä todella positiivisesti kun kuulin, että itse asiassa 95% Suomessa myytävistä tulppaneista on viljelty täällä, Suomessa. Tämä tarkoittaa siis sitä, että kuljetusmatkat ovat lyhyet, mikä on ennen kaikkea tietysti ekologista, mutta takaa myös sen, että kukat ovat tuoreita tullessaan jolloin me ostajat saamme nauttia niistä tuoreina pidempään. Toki olennaista ”säilyvyyden” kannalta on myös tulppaanien oikeaoppinen hoito. Tämän linkin takaa löydät kattavat hoito-ohjeet, joiden avulla pidät tulppaanisi freesinä ja hengissä mahdollisimman pitkään.

 

Kävin viime perjantaina taas hakemassa perinteiset perjantaikukkani. Ja vasta silloin törmäsin ensimmäistä kertaa tulppaaneihin, jotka eivät olleet ihan vain tulppaaneja- vaan näillä kukilla oli ihan oma etunimensä: papukaijatulppaani. Tuntuu uskomattomalta, etten ole oikeasti koskaan ennen, ainakaan  tajunnut, törmänneeni näihin, tai mihinkään muihinkaan tulppaanilajeihin, niitä kun löytyy maailmasta kuitenkin yli 20 000. Joo kyllä, luit oikein. Ja meillä Suomessakin viljellään niistä 200 erilaista. Viljelymäärät ylipäätään Suomessa on noin 75 miljoonaa, joka on kaikkien aikojen suurin määrä. Väkilukuun suhteutettuna Suomi onkin maailman kärkikolmikossa (yhdessä Ruotsin ja Norjan kanssa tietysti) tulppaanien ystävänä. Ei hassummin ollenkaan, vai mitä? Kauniisti kotimainen – linkin takaa löytyy lisää  mielenkiintoista faktaa tulppaaneista.

Kotimaisissa tulppaaneissa aika mahtavaa on myös niiden myrkyttömyys. Eli ne eivät ole ollenkaan vaaraksi perheen pienimmille tai lemmikeille. Multa löytyy puhelimen muistista ihan naurettavan monta kuvaa Albasta haistelemassa milloin mitäkin kukkia (myös puut, pensaat ja ruohikko kelpaavat). Aivan aina, kun tuon kukkia kotiin (tai kun kävellään kukkien ohi – ulkona, kylässä, kaupassa, missä vaan) haluaa tuo pieni pysähtyä niitä haistamaan. Olen tästä asiasta jotenkin aivan naurettavan ylpeä ja hyvilläni. En keksi kovin  montaa asiaa, joka olisi tässä elämässä hienompaa, kuin kyky huomata ja pysähtyä nauttimaan ihan niistä pienistä, yksinkertaisista asioista. Nyt vasta tämän lapsen myötä olen alkanut ymmärtää, kuinka harvoin itse osaan tai muistan tehdä niin. Haluan siis aivan ehdottomasti vaalia tuota ominaisuutta hänessä, ja yritän samalla ottaa opiksi itsekin.

Eilen, kun muokkasin koneella näitä tulppaanikuvia, niin Alba tuli leikeistään taakseni, osoitti tietokoneen näyttöä,hymyili ja sanoi sellaisella pienen lapsen puhtaalla ja kevyellä äänellä ”äiti iiiiiiiinana kukka siiiiiielä” olin pakahtua siitä lämmöstä, joka sisälläni läikähti. Ajattelin,

Sinä siinä olet kyllä minun tyttöni. Niin hieno ja viisas, kunpa osaisin olla useammin sinun kaltaisesi.