*Kaupallinen yhteistyö Linkosuo:n kanssa

image Processed with VSCO with hb1 preset

Ah, ihana Pääsiäinen. Kevät ja viiden päivän vapaat. Varmaan aika monelle meistä. Täydellinen aika kutsua ystäviä kylään, nauttia hyvästä seurasta ja näistä pitkistä, vapaista päivistä.

Huomaan, että koen aika usein paineita siitä mitä tarjota vieraille. Eri asia tietysti ne vieraat, jotka tulevat yllättäen sen kummempia suunnittelematta, tiedättekö ne jotka soittavat että sopiiko tulla kahville 10minuutin päästä, kuin ne joiden tuloa on suunniteltu esimerkiksi viikko. Onneksi on kuitenkin olemassa asioita, jotka helpottavat sitä stressaamista. Aina ei tarvi pipertää sitä neljän ruokalajin illallista (rehellisyyden nimissä en kyllä koskaan ole mitään sellaista tehnytkään..) vaan asian voi hoitaa myös vähän rennommin, mutta silti herkullisuudesta tinkimättä. Parasta tietysti se, jos on ystävä tai ystäviä joiden kanssa sen ruokapuolen voi hoitaa yhdessä. Koska seurassa kaikki on aina hauskempaa.

En muista missä ja milloin olen ensimmäisen kerran törmännyt näihin Linkosuon tällaisiin, erilaisin tahnoin täytettäviin (varoituksen sanana tosin, että maistuvat kyllä todella hyvin ihan vain sellaisenaankin!) Ruissipseihin, mutta uskoakseni siitä on jo aikaa sillä ovat kyllä vakiinnuttaneet paikkansa ainakin meidän kaveriporukan illanistujaisissa ja erilaisissa juhlissa jo tovi sitte. Ovat käteviä, helppoja ja herkullisia. Näyttäviäkin, jos niikseen tulee. Ja näihin on vaikea kyllästyä sillä täytteitä ja sipsien makua voi vaihtaa aina niin halutessaan.

image Processed with VSCO with hb1 preset image

Tässä siis yksi vinkki multa teille pääsiäistä ajatellen: kutsu ystäviä kylään ja ota rennosti. Tarjoile vaikka näitä pieniä, herkullisia täytettyjä ruissipsejä. Nämä Linkosuon Ruissipsit ovat muuten 84% täysjyväviljaa (viljaraaka-aineista) ja sen lisäksi vielä runsaskuituisiakin (14%) mauissakin löytyy niin runsaasti, että aivan takuulla jokaiselle jotakin. (Löytyvät kaupoista sieltä näkkärihyllyltä, ihan vinkkinä vain. Säästytte suunnistamiselta.)

Ja jotta homma niiden tarjoilujen suhteen olisi sulle vielä vähän helpompaa, niin olen puolestasi kokeillut muutamia erilaisia täytteitä näiden kanssa tehtäväksi, jotka todellakin toimivat ja maistuvat!

image

Punajuurihummus:

n.300g punajuuria (etikkapunajuuria käyttämällä säästä kätevästi aikaa ja vaivaa)
Tölkki kikherneitä
Pari valkosipulinkynttä
Tahinia
Juustokuminaa
Laadukasta oliiviöljyä
Sitruunamehua
Suolaa
Mustapippuria

Valuta punajuurista ja kikherneistä nesteet. Molempien mehua voi säästää vähän, ja sitä voi halutessaan lisätä tahnaan makua/väriä voimistamaan. Sen jälkeen voitkin vain heittää kaikki ainekset sekaisin blenderiin ja voilá olet valmis.

Processed with VSCO with hb1 preset

Baba ganoosh (munakoisotahna):

Kaksi munakoisoa
Valkosipulinkynsi
Pari ruokalusikallista sitruunamehua
1dl hienonnettua lehtipersiljaa
Puolikas teelusikallinen chilijauhetta
1rkl Tahini-seesamitahnaa
1rk oliviiöljyä
Suolaa ja mustapippuria

Paista suikaloituja munakoisoja uunissa oliiviöljyllä valelultina 250-asteessa n.25 minuuttia. Jäähdytä sen jälkeen hetki, ja kuori pehmenneet munakoisot lusikalla suoraan blenderiin, jonka jälkeen voit taas heittää vaan kaikki muutkin tahnan ainesosat sekoittumaan sinne. Ja ta-dah, valmista.

Molemmissa tahnoissa parasta olisi jos niiden antaisi mehevöityä jääkaapissa yön yli. Silloin maut ehtivät syventyä ja sekoittua ehjäksi kokonaisuudeksi. Tahnat kannattaa kuitenkin nostaa huoneenlämpöön jo hyvissä ajoin ennen tarjoilua herkillisuuden maksimoimiseksi.

image

Makea(mpi) täyte:

Maustamaton tuorejuusto, johon lorautettiin vähän sitruunanmehua ja raastettiin sitruunankuorta. Päälle koristeiksi heitettiin granaattiomenan siemeniä, nyt sesongissa olevia passion-hedelmiä (paras!) sekä mustikoita, mansikoita että sitruunamellissan lehtiä.
Näihin kannattaa käyttää pohjalle noita original-ruissipsejä eikä esimerkiksi sweet chilillä maustettuja. Voin kertoa, että maistuvat huomattavasti paremmin noiden ensin mainittujen kanssa.

Ensimmäistä kertaa koskaan kokeilin näiden kanssa myös makeampia täytteitä, ja voin kertoa, että täyttivät erinomaisen hyvin myös sen jälkiruoan paikan. Ihanaa, että herkullista, terveellistä ja täyttävää voi saada näin helpolla. Nyt jo ajatus sykkii uusia tahnoja, ja erilaisia täytteittä näiden kanssa tuunattavaksi. Olisi ihanaa, jos ja kun kokeilette näitä niin jakaisitte omat parhaat ruissipsi+täyte-kombonne tuonne kommentiboksin puolelle. Lisäinspiraatio kun ei ole koskaan pahasta. Kommentoimalla osallistutte myös 15€ arvoisen tuotepaketin arvontaan.

Nyt toivotan ihanaa pääsiäisen aikaa jokaiselle. Nautitaan. Tehdään tästä hyvä. Mä ainakin teen. Ah!

image

 

*Kaupallinen yhteistyö yhdessä Marimekko :n kanssa

imageDSC_3962

Jos ihan erityisesti eilen mietin naiseutta ja kaikkea sitä, mitä minä siihen liitän. Niin tänään, ja viime aikoina ihan erityisen paljon muutenkin, olen miettinyt sitä mitä on rohkeus. Mitä se on sinulle ja mitä se on minulle. Hyvin suurella todennäköisyydellä, se minkä sinä koet rohkeaksi ei välttämättä jonkun toisen mielestä sitä ole. Meillä jokaisella on erilaiset pelkomme ja erilaiset vahvuutemme. Ja ne kaksi määrittävät mielestäni paljon sitä, mikä kenellekin on rohkeaa. Omilla vahvuuksilla pelaaminen on järkevää ja kannattavaa, mutta ei välttämättä erityisen rohkeaa. Koen, että huomattavasti uskaliaampaa on se, että pyrkii menemään kohti sitä mikä pelottaa, tai sitä mistä ei vielä oikein tiedä tai taida yhtään mitään. Rohkeus on sitä, että uskaltaa mennä kohti uutta, tuntematonta. Se on uskallusta luottaa siihen, että elämä kantaa, minä pärjään ja epäonnistuminen tekee oikeastaan aika hyvää.

Kun mietin millaista roolia rohkeus näyttelee, tai on näytellyt omassa elämässäni tulee mieleen valtavasti asioita. Elämässäni on ollut aikoja, jolloin koen olleeni rohkea. Niin rohkea, etten voisi kuvitellakaan pystyväni samaan enää. Mutta kuitenkin enemmän on ollut niitä aikoja, kun tuntuu ettei sitä rohkeutta ole ollut. Ja tiedättekö- ne ajat ovat juuri niitä, jolloin muut ihmiset ovat pitäneet minua erityisen rohkeana. Nurinkurista, eikö? Mutta niin se usein menee. Sen minkä me itse ehkä koemme itsessämme heikkoutena, tai puutteena voivat muut kokea rohkeana. Jos siis vain uskallamme näyttäytyä niinä heikkoina ja puutteellisina.

Tiedän, että moni pitää minua rohkeana Iholla-sarjan vuoksi. Todennäköisesti siksi, että uskalsin näyttää kameralle itsestäni myös sen puolen, joka ei ole pelkästään hyvä ja kaunis. Vaan rasittava, ärsyttävä ja välillä todella väärässä ja usein aivan erityisen heikko. Halusin näyttää kameralle kaiken sen mikä on oikeasti totta meissä jokaisessa. Me olemme kaikki välillä todella ärsyttäviä, väärässä, hukassa ja sekaisinkin. Emme todellakaan aina tiedä mihin olemme menossa ja miksi. Me emme todellakaan aina toimi oikein. Eikä kukaan meistä ole aina vahvoilla, positiivinen ja tallessa. Ja aivan se kaikki, on yhtä totta ja tärkeää kuin kaikki se ”hyväkin” mitä elämässämme teemme ja kuinka toimimme. Haluaisin, että me kaikki ajattelisimme ettei heikkoudessa ja epävarmuudessa ole mitään hävettävää. Päinvastoin. Niiden myöntäminen ja näyttäminen on minusta melkein suurinta rohkeutta. Se, että uskaltaa näyttää itsensä valossa, joka ei imartele, vaan puhuu totta- on rohkeaa.

Teistä moni varmasti jo tämän tietääkin, mutta pukeutuminen on minulle ja varmasti aika monelle muullekin yksi keinoista ilmaista itseäni. Vaikka olenkin elämäni kärsinyt epävarmuuksista milloin minkäkin suhteen, niin pukeutuminen ei ole koskaan kuulunut niihin. Siitä olen aina ollut varma. Tiennyt tasan tarkkaan mitä ja miten haluan pukeutua ja miksi. En ole koskaan oikeastaan ajatellut, etten uskaltaisi pukea päälleni jotain. Miksi en uskaltaisi? Nehän ovat vain vaatteet. Ne eivät ole yhtä kuin minä. Olen aina jotenkin ajatellut, ettei minun tarvitse koreilla vaatteilla, tai erottua joukosta niillä, haluan tulla nähdyksi muista syistä; sellaisena ihmisenä kuin olen. En siten, kuten pukeudun. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut ymmärtää, että vaatteilla voi viestiä niin paljon muutakin.

Olen aina mieltänyt Marimekon jotenkin rohkeaksi. Sellaiseksi voimaannuttavan rohkeaksi. Ehkä se on osaltaan Armi Ratian ansioita, joka Marimekon alkuaikoina kehotti suunnittelijoita luomaan erikoisia silhuetteja ja ennennäkemättömiä kuvioita. Ehkä ne ovat juuri ne erikoiset, mutta klassisen yksinkertaiset, leikkaukset ja värikkäät, uskaliaat ja tuoreet kuviot, jotka luovat sen vaikutelman. Tai ehkä se on se, että miellän Marimekkoon pukeutuvat naiset jotenkin ihan erityisen voimakkaiksi, pärjääviksi ja vahvoiksi. En tiedä juontaako se juurensa jostain lapsuudesta. Kun ympärillä oli vain lähinnä niitä valtavien perheiden; kuuden, kahdeksan tai jopa 12 lapsen äitejä, jotka jaksoivat hymyssä suin sen kaiken ja lisäksi vielä muutakin. Tai ainakin lapsen silmin se näytti siltä. Ja kaikissa niissä vanhoissa mielikuvissa nuo äidit olivat pukeutuneet Marimekon tasaraita- tai jokapoikapaitaan.

Tänä keväänä ja kesänä Marimekko rohkaisee ihmisiä olemaan oma itsensä. Ja siihen kannustan kyllä minäkin. Niin itseäni kuin sinuakin. Kevään ja kesän mallistoissa on tuota samaa henkeä, kuin alkuvuosien Marimekossakin; näyttäviä kuoseja, yllätyksellisiä leikkauksia. Vahvoja vaatteitta, vahvoille naisille. Minulle ja sinulle. Sellaisia me olemme jos vain tahdomme. Ja uskallamme. Ja kyllähän me uskallamme.

Tuo kuvien Isla-takki on yksi kevään uutuuksista. Tuo Juhanala kuosi on ihan järkyttävän kaunis. Sen suunnittelija Paavo Halonen on saanut inspiraationsa mummolansa aitan pielessä kukkivasta, villiintyneestä kuusamasta. Ja tiedättekö, tuo takki päällä minulle tuli jotenkin erityisen vahva olo. Sellainen, että minähän se kyllä pystyn. Ja minähän se kyllä pärjään. Ymmärsin, että vaatteilla voi viestiä myös sisään- ei vain ulospäin. Voit viestiä ennen kaikkea sinulle itsellesi. Olet vahva, voimakas ja rohkea. Pystyt kyllä. Tulet nähdyksi, älä siinä siitä huoli. Ja se jos joku on hienoa. Vaate, tai asuste, joka ei ole pelkästään sitä miltä näyttää, vaan sitä miltä se tuntuu. Tai saa tuntemaan. Sellaisia vaatteita ei voi koskaan olla liikaa. Vaikka tietysti ja tottakai, kaikki voima lähtee meistä sisältä. Mutta siitä, että pukeudut vaatteisiin jotka vahvistavat sitä tunnetta ja voimaa ei todellakaan ole haittaa. Lupaan sen.

collage22

En tiedä sinusta, mutta minä en koe olevani erityisen rohkea. Mutta tiedostan, että olen kuitenkin paljon rohkeampi kuin itse uskonkaan. Ja niin olet muuten sinäkin. Ja sinä. Ja sinä. Älä anna minkään pidätellä itseäsi. Tee kaikkea sitä mitä tahdotkin. Pukeudu juuri niin kuin tahdot. Ole ja tule sellaiseksi kun tahdot. Mikään (tai siis melkein mikään) tässä maailmassa ei ole mielestäni tärkeämpää kuin se, että uskallat elää itsesi näköistä elämää. Pyrit sitä kohti. Sillä vain se tekee sinut oikeasti onnelliseksi ja vapaaksi. Ja vapaat ihmiset, ne elävät onnellisen elämän. Ja onnellisuus, se lisää hyvää. Yhteistä hyvää. Ollaan siis rohkeita. Uskalletaan vähän enemmän, kuin oikeastaan uskaltaisimme. Mennään kohti pelkojamme, ei pois päin niistä. Tähdätään vähän korkeammalle, vähän kovemmin. Ja jos tiputaan, pyyhitään vaan katupölyt takinliepeistä ja jatketaan matkaa. Sillä epäonnistumiset, ne kertovat siitä että yritit jotain, mitä et vielä täydellisesti osannut. Ja se on aina hyvä. Se on kasvua. Ja sitähän se elämä on. Eikö?

DSC_3945

Ja hei, loppuun vielä ilouutinen mulle ja sulle: Kevään kunniaksi Marimekko tarjoaa -15% edun valikoiduista vaatteista ja laukuista. Etu on voimassa uusille ja nykyisille Marikylä-jäsenille Marimekko-myymälöissä sekä verkkokaupassa marimekko.com to 9.3.-su 12.3.

Annan yhden vinkin: Hyödyntäkää tämä!

Kuvat: Roman Trishin


IMG_4759

Olen ajatellut, ja varmasti ääneenkin sanonut lukuisia kertoja, etten treenaa mitenkään tavoitteellisesti. Treenaan yksinkertaisesti jaksaakseni ja voidakseni paremmin. Treenaan, koska se auttaa minua pitämään pääni (suunnilleen) kasassa, ja treenaan koska en ole vielä keksinyt mitään, joka lievittäisi stressiä paremmin kuin kunnon hikoilu.

Olen kuitenkin alkanut ymmärtää, että se tavoitteettomuus on ehkä suurin syy siihen miksi urheilen niin kausiluontoisesti. Lapsuuden ja nuoruusvuosien aktiivi-uhreiluvuosien jälkeen se ei ole koskaan ollut mitenkään kiinteä, pysyvä osa elämääni. Se on tullut ja mennyt. Välillä ollut isompi osa arkea, välillä taas ei ollenkaan.

Vuoden vaihteessa päätin alkaa treenata vähän enemmän tosissani. En mitenkään hampaat irvessä, veren maku suussa (no, okei aina vähän täytyy veren maistua suussa…), mutta tavoitteellisemmin kuitenkin kuin aiemmin. Ensin lupasin itselleni viedä itseni urheilemaan ihan vähintään kolmesti viikossa, mutta mieluummin useammin. Sitten aloin listata ylös asioita, joita haluaisin saavuttaa. Asioita, jotka haluaisin oppia ja joihin haluaisin pystyä. Jotain konkreettista. Sellaista, että kehitystä voisi seurata ja niitä onnistumisen tunteita tulla muustakin kuin siitä, että meni sinne kuntosalille.
Ja tiedättekö, se on auttanut ihan valtavasti. On huomattavasti helpompaa tehdä töitä ja matkaa, kun tietää edes vähän minne on menossa. Kun tietää, ettei kukaan muu kuin minä itse ole sen kehityksen ja niiden saavutusten tiellä.

Nyt alkaa oikeasti olla sellainen olo, että liikkuminen todella on tullut pysyväksi osaksi elämää- sellaiseksi, jota ilman ehkä pystyisi elämään, mutta ei todellakaan haluaisi.

Heti voinnin sen salliessa sidon lenkkarit taas ihan hiton tiukalle ja lähden tuohon lempinaapuriini (heti Ruusa sun jälkeen) Fresh Fitnessille juoksemaan ajatukset suoriksi. Tiedän jo nyt olevani enemmän järjissäni sen siellä vietetyn tunnin tai puolentoista jälkeen, kuin nyt olen.

Ja hei, vielä tänään ehtii hyödyntämään tuon mahtavan edun, joka tarjoaa sulle ja sun kaverille treenit tuolla yhden henkilön hinnalla. Kannattaa ehdottomasti tarttua tarjoukseen, kun vielä ehtii.

Nähdään siellä!

 

DSC_1165

Uuden vuoden kynnyksellä meistä varmaan aikaan moni kelailee mielessään mennyttä vuotta ja vähän jo suunnittelee sitä tulevaa. Miettii mikä menneessä oli hyvää, mitä tahtoo viedä mukanaan seuraavaankiin vuoteen ja mitä taas ihan mielellään jättää taakseen. Tehdään lupauksia. Että ensi vuonna kyllä sitten alan kaikin puolin paremmaksi ihmiseksi. Teen sitä ja tätä ja vähennän tuota. Ja se on hyvä. Luin jostain, että mitä jos emme tekisikään lupauksia vaan rohkeasti päätöksiä. Niinpä.
Itse ajattelin tehdä juurikin niitä.
Päätin, että vuosi 2017 tulee olemaan omistettu hyvinvoinnille. Aivan sen kaikissa merkityksissään.

Eilen, jo vähän sivusinkin tätä vuotta 2016 ja kerroin, että on ollut melko surkeaa melko monella osa-alueella. Ja liikkuminen on ehdottomasti olllut siellä surkealla sektorilla myös. Aina välillä on ollut viikkoja, kuukausia jolloin se on kuulunut olennaisena osana elämääni, mutta myönnettävä on että suurin osa tämän vuoden viikoista on kuitenkin mennyt ilman säännöllistä hikiliikuntaa. Ja sen kyllä tuntee. Ja näkee.

En tiedä miksi, mutta kiireen ja stressin vallatessa alaa alan aina ensimmäiseksi karsia omasta hyvinvoinnistani; nipistän vähän (tai todella reilusti) yöunista, syön mitä ja milloin sattuu ja unohdan liikunnan. Se sellainen itsensä laiminlyönti tietysti vain ruokkii sitä stressiä. Sen sijaan, että ottaa pois siitä, mikä lisäisi hyvää oloa ja jaksamista, sitä kannattaisi lisätä. Aika yksinkertaista ja loogista, mutta silti olen kamppaillut saman asian kanssa niin kauan kuin muistan. Unohdan itseni heti, kun kiire astuu kuvioihin.

DSC_1316

Päätän pitää itsestäni paljon parempaa huolta ensi vuonna. Tai itse asiassa aloitan jo heti tänään. Syön paremmin, nukun enemmän ja aivan takuulla liikun enemmän, monipuolisemmin ja tehokkaammin. Olen varmaan luvannut samaa aiempinakin vuosina, mutta tiennyt samaan aikaan etten tule pitämään lupauksestani kiinni. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että nämä kaikki 29 vuotta ovat opettaneet minulle sen, ettei juuri mikään ole tärkeämpää kuin suhde itseensä. Ja voin kertoa, ettei se suhde ole kovin häävi jos ei voi olla tyytyväinen juuri mihinkään omassa toiminassaan.

Kun katselen taaksepäin, ja mietin niitä vuosia jotka ovat jääneet mieleen ihan erityisen hyvinä. Ovat kaikki ne kirkkaimmat vuodet olleet sellaisia, joissa liikkuminen on ollut olennainen osa arkirytmiäni. En väitä, että liikkuminen yksin tekee kenestäkään onnellista tai hyvinvoivaa, mutta se aivan takuulla tukee kaikkea muuta tekemistä. Kaikki tuntuu paremmalta, kun on energiaa. Asioista on huomattavasti on helpompi nauttia, jos ei ole jatkuvasti väsynyt. Haluankin ehdottomasti, että vuosi 2017 tulee olemaan yksi niistä vuosista, joita myöhemmin muistelen erityisen hyvänä. Ja ajattelin aloittaa sen helposti juurikin sen kautta, että otan taas liikkumisen olennaiseksi osaksi arkirytmiäni.

 

DSC_1160 collagesssetti

Päätin, että vuoden ensimmäinen päivä alkaa juurikin sillä hikiliikunnalla. Venäjällä ajatellaan, että tapa jolla aloitat uuden vuoden kertoo siitä millainen siitä on kokonaisuudessaan tulossa. Aloitan omani tuolla tutulla naapurilla: Fresh Fitnessillä. Se määrittäköön suunnan seuraavalle vuodelle. Päätin, että minut tullaan näkemään siellä vähintään kolmesti viikossa, mutta mielellään neljästi. Lupaan olla itselleni vähän vähemmän lempeä ja vähän enemmän ankara, mitä tulee liikkumiseen. Lupaan unohtaa tekosyyt ja löytää aika. Koska tiedän, että se urheiluun käytetty aika todellakin maksaa itsensä takaisin: ryhtinä, hymynä ja jaksamisena

Ja hei, jos liityt nyt yhdessä ystäväsi kanssa niin treenaatte molemmat tuolla Fresh Fitnessillä yhden henkilön hinnalla. Tai, kuten heidän mainoksensa kuuluu: Matti ja Teppo treenaavat nyt vain Tepon hinnalla. Jos treenaaminen tekee hyvää, niin treenaaminen kaverin kanssa tekee vielä parempaa. Hoituu samalla niin sielu kuin se kehokin.

Ja jos liittyy ennen 11.1 niin saa treenata lopun tammikuuta ilmaiseksi.

Toivottavasti juoksumatolla nähään!