_MG_9157 _MG_9177

Elämäni aikana olen ollut aika monenkin kuntosalin jäsen. Yhden jäsen joskus jopa kaksi vuotta niin, että ensimmäisen vuoden kävin aktiivisesti, toista vuotta todellakaan en. Ja ne kolme kertaa kuukaudessa kun kävin, kotiin lähtiessä lähinnä itketti ajatella että nonih tällekin spinningtunnille tuli sitten hintaa rapeat 25€. Ei oo hyvä juttu se sellainen asiakkaan sitouttaminen. Mielestäni kaikkeen urheiluun pitäisi liittyä aika vahvasti sen omaehtoisuus- liikut, koska sinun oikeasti tekee mieli liikkua. En ole vielä koskaan tavannut ketään, jota motivoisi liikkumaan se, että siitä maksaa ihan liikaa/kk.

Olenkin niin hyvilläni, kun huomasin joskus alkuvuodesta että ihan tähän meidän naapuriin oli avattu uusi kuntokeskus: Fresh Fitness. Olin törmännyt nimeen ja ketjun mainoksiin jo aiemminkin, mutta huomannut kaikkien heidän jo olemassa olevien salien sijaitsevan niin kaukana meiltä, että tiesin ettei siellä tulisi käytyä. Itselleni melkein olennaisinta kun on juurikin se sijainti- täytyy olla niin lähellä, etteivät matkat olisi koskaan syy eivätkä este sinne menemiselle tai sieltä tulemiselle (mulla on vähän sellainen erikoinen taipumus vetää itseni aina niin piippuun, ettei kotimatka ole koskaan mitenkään erityisen vaivaton, heh). Salille täytyy siis päästä kävellen mieluiten kymmenessä ja pyöräilen kolmessa minuutissa. Ja juuri niin on juuri nyt. Täydellisen sijainnin lisäksi myös halpa hinta (19,90€/kk) ja se, ettei mihinkään tarvitse varsinaisesti sitoutua- houkutteli.

_MG_9199 _MG_9214_MG_9223 _MG_9226

Liityin jäseneksi muistaakseni Helmikuussa. Alkuvuoden ja – kevään kävinkin melko ahkerasti, mutta kesällä käynnit harvenivat. Teki mieli juosta ulkona mieluummin kuin sisällä ja juuri niin teinkin. Jäsenyden irtisanominen olisi käynyt sekin tuosta noin vain, mutta en halunnut tehdä sitä, sillä tiesin että syksyn tullen haluan palata takaisin juuri tälle salille.
Ja niin olenkin tehnyt. En tiedä juuri parempaa tapaa aloittaa päivää, kuin kunnon tunnin hikitreeni, jonka päälle suihku ja aamiainen siinä ihan salin vierestä löytyvässä Mokossa tai muutaman minuutin päässä olevassa Rootsissa. Harvemmin ovat olleet huonoja ne päivät, jotka olen aloittanut noin.

Olin ollut tyytyväinen jäsen siis jo useamman kuukauden, kun minulle ehdotettiin yhteistyötä Fresh Fitnessin puolelta. Voin kertoa, että tuntuu kyllä hyvältä tehdä hommia sellaisen tahon kanssa, josta tykkää ja jota oli fiilistellyt ihan tosissaan jo paljon ennen koko tätä yhteistyökuviota.

_MG_9245 _MG_9314_MG_9227

Parasta tuolla salilla on ehdottomasti ne uudet ja freesit tilat ja monipuolinen laitetarjonta. Ja se siisteys. Voi pojat. Tuolla on aina niin siistiä, ettei meinaa todeksi uskoa. Melkein aina näkee jonkun punapaitaisen Freshin työntekijän siellä luudan varressa kiillottamassa paikkoja meille asiakkaille mahdollisimman mukaviksi. Ja se sellainen hyvä kyllä synnyttää hyvää. En ole varmaan vielä koskaan nähnyt yhdenkään asiakkaan nousevan laitteelta sitä pyyhkimättä siistiksi seuraavalle käyttäjälle. Lisäksi tuntuu ihan hullulta se, ettei tuolla haise ollenkaan se sellainen kuntosali, tiedättehän. Jos kulkisi silmät kiinni ei edes voisi tietää olevansa kuntosalilla. Ja se sekin on aika kivaa. Plussaa nyt ainakin.

Tuo Sörnäisten Fresh Fitness on tilana tosi iso ja ihanan väljä. Laitteita on reilusti enkä ole koskaan joutunut odottamaan vuoroani yhteenkään. Tuolla toiminta on jaettu kahteen kerrokseen, joka lisää avaruuden tuntua entisestään. Alhaalta löytyy pukuhuoneet, lämmittelylaitteet (juoksumatot, pyörät, stepperit, soutulaitteet jne.), toiminnallisen treenamisen alue (meitsin lemppari) ja vapaat painot. Yläkerrassa taas sitten on niitä perinteisempiä kuntosalilaitteita, tilaa ja tarvikkeita venyttelylle sekä ryhmäliikuntasali, jossa menee sekä virtuaali- että livetunteja. Se mitä tuolta salilta ei löydy on: mukavia, leppoisia oleskelutiloja, saunoja eikä kerhohuoneita- koska miksi löytyisi? Tarkoitus ja ajatus on että tuonne mennään oikeasti liikkumaan- ei löhöämään.

Nimimerkillä. Edellisellä salillani oli kerhohuone sohvineen ja sauna joka oli aina lämmin, eikä ollut kerta eikä edes kuusi kun minä ja ystäväni päädyimmekin treenaamisen sijaan ihan vaan jakamaan viikon kuulumiset ensin siellä sohvilla ja sitten sen päälle vielä saunassa. Kyllä ei olisi tarvinnut välttämättä maksaa sitä 70€/kk siitä hyvästä.

Ja hei pst. Jos liityt jäseneksi tänään, sunnuntaina niin saat neljä (4) viikkoa ilmaista treeniä kaupan päälle!

Varmaan aika monelle teistä LivBoxin idea onkin jo tuttu, mutta niille joille ei ole niin kerrottakoon että LivBox on siis kerran kuukaudessa ilmestyvä kauneuslaatikko. Yhdessä boxissa on yleensä 4-6 tuotetta, joista osa matka- tai näytekokoja. Itselleni ainakin tuo idea näyttäytyy helppona ja kivana mahdollisuutena tutustua ja kokeilla uutta kosmetiikkaa, ilman että siihen tarvii syytää omaisuutta. Myös se, että boxin sisältö on aina yllätys, on ihanaa. Tuli pakettia avatessa ihan sellainen pikkutyttömäinen jännitys että hihiii täällä laatikossa saattaa olla aivan mitä vain.
Ja niin siellä kyllä olikin. Tästä elokuun boxista löytyi useampikin tuote, josta ihan oikeasti tykkäsin ja jotka varmasti jäävät kyllä käyttöön. Mutta näin estetiikan ystävänä, olisin ehkä kaivannut jotenkin yhtenäisempää kokonaisuutta tai teemaa. Hyviä yksilöitä, mutta joukkueena vähän hajanainen, urheilukielellä kerrottuna.

Pidemmittä puheitta, mennään siihen itse laatikon kiinnostavimpaan osuuteen, eli sisältöön. Elokuun boxi piti sisällään nämä seuraavat;

 

 

Lumene Glow Reveal kirkastava pikakasvohoito:

Ihana! Kirkasti oikeasti kasvojen ihoa, ihan kuten lupasikin. Koostumus oli todella miellyttävä, pienen pieniä rakeita ja riittävän tujakka rakenne. Tuntuu ja näyttää kasvoilla mutanaamiolta. Tykkään siitä, että tällaiset tuotteet oikeasti tuntuvat iholla, vähän saa kiristellä ja pistellä. Tulee olo, että nyt muuten tapahtuu oikeasti jotain. Tehoaineina tässä on käytetty lakka- ja tyrniöljyä ja tuote sopii kaikille ihotyypeille.

Neutrogena complexion scrub:
Todella isot ja tuntuvat rakeet, ja niitä on runsaasti. Maitomainen koostumus, isoista rakeista huolimatta kasvoille ei jää kiristävä vaan kosteutettu tuntu. Olen kuitenkin löytänyt jo niin hyvän rakeettoman kuorinnan, että tästä ei nyt mitään uutta luottotuotetta kyllä ole tulossa. Ja se tässä LivBoxissa aika ihanaa onkin. Voi kokeilla rauhassa, löytää tai olla löytämättä. Matkakokonsa puolesta sujautan tämän matkameikkipussiini ja otan mukaan niille reissuille joille en täysikokoisia purnukoita voi tai jaksa roudata.

Cutrin Repair ISM hoitoaine:
Tuoksu. Se tulee aina ensimmäisenä. Rakastan tätä tuoksua, huomaamaton mutta kuitenkin ylellinen. Tuoksuu ihan siltä, kuin olisi juuri noussut kampaajantuolista. Ja jo kaksi ihmistä minua halatessaan on sanonut että ai vitsi tuoksut hyvälle, ja voisin väittää että se on tämä hoitoaine, mistä on puhuttu.
Tuote on suunnattu erityisesti kuiville ja käsitellyille hiuksille, eli juuri meikäläisen latvoille. Teki hiuksille oikeasti hyvää.
Tässä on tämän elokuun boxia ehdoton lempituote!

AHAVA moisture and radiance boosting serum:
Vasta nyt ehkä vuoden seerumit ovat olleet aktiivisessa käyttössä. Olen kokeillut kymmeniä, pitänyt ehkä kolmesta. Osa seerumeista levittyy iholle kuin saippua, jättäen kasvoille omituisen kalvon johon ei tunnu imeytyvän enää mikään kosteusvoide. Tässä koostumus oli kuitenkin ihanan kevyt ja jotenkin kostea. Jätti kasvoille kevyen, vesimäisen tunteen. Tykkään! Voisin ostaa uuden tämän loputtua.

Maybelline Vivid Matte Liquid huulikiilto:
En ylipäätään ehkä ole mikään huulikiiltojen ystävä. Tahmaavat, ja tuulessa hiukset tarttuvat huuliin koko ajan niin, että näyttää ihan parralliselta. Mutta jos käyttäisin huulikiiltoa, niin en varmaan kuitenkaan tätä. Liian pinkki. Liikaa mulle. Tykkään huomaamattomuudesta ja luonnolisuudesta. Koostumus ja pigmentti tässä kuitenkin todella hyvä. Levittyy ongelmitta ja on ihanan mattainen huulilla olematta kuitenkaan ollenkaan ”kuiva”.

Cien waterproof mascara:
Boxin ehdoton yllättäjä! Tykkäsin tästä paljon. Paras ripsiväri aikoihin. Lidlistä ihan kuulkaas voitte käydä noutamassa omanne. Levittyy ripsille paakkuuntumatta, yhdellä harjauksella saan juuri täydellisen värin ja erotellit ripset. Ei tarvi tuhertaa montaa kerrosta. Ja pysyy! Oikeastaan vielä mikään kokeilemani ripsiväri tähän mennessä (ehkä siksi etten ole koskaan kokeillut näitä vedenpitäviä, sillä olen ajatellut etten tarvi) ole pysynyt ripsillä kokonaista päivää. Illalla kotiin tullessa ripsiväri ei ole edes poskilla, vaan se on vaan mystisesti kadonnut jonnekkin. Mutta tämä pysyi visusti kiinni koko pitkän päivän ja puoli yötäkin. Kesti kolmen tunnin tanssimisenkin ihan ongelmitta.
Vedenkestävässä ripsivärissä ärsyttävää kuitenkin on se, että noh- se on vedenkestävää. Iltaisin pelkkä vesipesu ei riittänytkään vaan täytyi kaivella silmämeikinpoistoaine kaappien perältä.

Pepsodent White Now Glossy Chic:
Hammastahna nyt on aina hammastahnaa, paitsi silloin kun se ei ole. Mutta tämä kuitenkin oli.

Näiden lisäksi boxista löytyi myös Issey Miayke L’eau D’issey Pure– hajuveden tuoksunäyte. hana, raikas tuoksu. Tuo mieleen vesisateen jälkeisen ilman. Toimittaa meillä nyt avattuna huonetuoksun virkaa. Hyvin tuoksuu jo viidettä päivää.
Koodilla trishin on nyt mahdollista tilata tuo syyskuun boxi (joka on muuten täynnä bloggaajien suosikkituotteitta) hintaan 13,90€* (norm.16,90€). Koodi on voimassa 28.8 asti.

Ja jos vaikka itselle tuo LivBox ei tuntuisikaan tarpeelliselta, niin tämä on mielestäni myös aika ihana lahjaidea jollekin rakkaalle. Tuskin kukaan pahastuisi postilaatikkoon kolahtavasta yllätyslaatikosta täynnä kaikkea kivvaa. Vai mitä?

*Alennus koskee joko normaalihintaisen jatkuvan tilauksen ensimmäisen boxin hintaa tai normaalihintaisen kolmen kuukauden määräaikaisen tilauksen kokonaissummaa.

Lupailin teille viime viikolla vielä näitä kuvaaja Ilona Savitien ottamia valmiita kuvia tästä Nokian Jalkineiden ja Bella-blogien kamppanjasta, jossa saatiin olla mukana. Tässäpä näitä nyt sitten olisi. Kuten ehkä näistä kuvistakin välittyy, niin tätä kamppanjaa oli kyllä ihanaa ja helppoa tehdä. Ja jos oli tämän tekeminen meille kivaa, niin sitä samaa olisi tarjolla nyt teillekin. Nimittäin Instagramin puolella on käynnissä aika mieletön kilpailu, johon voi ottaa osaa tägäämällä  oman kumisaapaskuvansa #kokoperheenkumpparit ja #nokianjalkineet -hashtagilla. Noita ohjeita noudattamalla osallistuu Nokian Jalkineiden kumisaappaiden arvontaan koko perheelle, kyllä – koko perheelle. Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 10.4.2016 saakka. Voittajaan ollaan yhteydessä tuolla Instagramissa. Ja hei huom! instagram-profiilin tulee olla julkinen osallistuakseen kisaan.

Tämän ensimmäisen settauksen kuvissa mulla ja Romalla molemmilla jalassa ne ehkä Nokian tunnetuimmat saappaat, Kontiot. Romalla perinteisenä mustana ja mulla uutuusvärissä, luumuna. Nuo Alban ihanat Pikkumyyn- kuvin varustetut saappaat ovat nämä Moomin Kids: it
Kontion saappaat tuo mulle jotenkin hirveän vahvasti mieleen lapsuuden, sen tuoksut ja muistot. Ja samalla nuo luumunväriset saappaat jalkaan vetäessäni tunsin itseni jotenkin hirveän aikuiseksi. Järkevät kengät kerrankin, tiedättehän. Nuo jalassa mieli lähti heti samoamaan metsiä ja näin jo itseni kiskomassa saappaita jalkaan vanhempieni kesämökin kuistilla. Juhannuksena, matkalla soutelemaan sadepisaroiden rei’ittämälle järvelle. Ei (ainakaan niissä mielikuvissa) haitannut yhtään vaikka satoi- päinvastoin. Toisaalta ei sekään haittaisi yhtään, vaikka juhannuksena paistaisi. Saappaille tulee kyllä Suomen keväässä, kesässä ja syksyssä aivan takuuvarmasti käyttöä joka tapauksessa.

Näin kaupungissa asuessa harvemmin kuitenkaan tarvitsee kahlata vesilätäköissä ihan polvia myöten, joten on aika mahtavaa että Nokialta löytyy myös tällaisia kevyempiä, matalavartisia vaihtoehtoja. Yhtään liioittelematta voin sanoa sujauttaneeni nuo ylempien kuvien  Hai Low -saappaat jalkaan viimeisen kuukauden aikana ihan joka ikinen päivä. Mennään aina aamuisin heti puuron jälkeen pariksi tunniksi ulos, ja voin kertoa että on aika huomattavan paljon mukavampaa ja stressittömämpää istua nilkkoja myöten hiekkalaatikkossa kun jalassa on vettä, kuraa, hiekkaa, mutaa (ja niitä katseitakin) kestävät kengät niiden entisten valkoisten lenkkareiden sijaan. Kokeilkaapa vaikka.
Romakin on ollut ihan fiiliksissä noista omista Kuura- saappaistaan, näyttävät ja tuntuvat hyvältä – meistä molemmista.  Noista Alban saappaista on sanottava, että jos joku nyt siellä miettii, millaiset saappaat hankkisi omalle pienokaiselleen niin meikäläisen ääni menee kyllä heti näille Neo – saappaille, ovat käytössä ihan huikeat. Saappaiden varsi on neopreenia, ja koko kenkä on 100% vedenpitävä. Varsi on suhteellisen paksu, ja pysyy ihan pienessäkin jalassa todella hyvin, toisin kuin osa kumisaappaista. Saappaan sisään mahtuu iisisti vielä villasukka, joten se pitää vähän kovemmankin pakkasen hyvin loitolla. Mutta sanoisin kuitenkin tämän kengän olevan paras kesä- ja välikausi käyttöön. Tuo kenkä on lisäksi todella kevyt, joten tuollaisen vasta reilu puoli vuotta kävelleen tyypinkin on helppoa saapastella noilla ympäri pihaa kompastelematta. Ja onhan nuo nyt hyvänen sentään aivan kuolettavan söpötkin! Lisäksi puhtaanapito tuntuu näin äidistä tietysti helpolta, kun riittää että kengän suihkuttaa, tai pyyhkii ihan vaan kosteuspyyhkeellä puhtaaksi ulkoilun jälkeen.

Nyt hiljenen ainakin hetkeksi näistä kumpparihommista, ja menen tuonne Instagramiin ihastelemaan teidän kumisaapaskuvia. Onnea kilpailuun aivan jokaiselle.

Olen mukana Bella- blogien ja Nokian Jalkineiden kamppanjassa. Ja vitsi, miten mahtavaa tähän onkin ollut päästä mukaan. Ihan erityisen tästä kamppanjasta teki se, että saimme olla siinä mukana koko perheellä. Aivan kaikki tuntuu yleensä vielä vähän paremmalta, kun sen saa tehdä rakkaimpiensa kanssa, vai mitä? Musta ainakin.
Nyt ajattelin jakaa teille vähän kuvia ja tunnelmia tuolta kuvauspäivältä. Laitan niitä varsinaisia, valmiita kuvaajan ottamia kuvia tänne vielä myöhemmin, joten pysykää kuulolla.

Reilu viikko sitten lauantaina hypättiin aamukahdeksan junaan Tampereelle. Helsingissä aurinko porotti (tai no ”porotti”, mitenkään erityisen lämmintä ei varsinaisesti kyllä ollut) siniseltä taivaalta, ja ilmassa leijaili katupölyn lisäksi sellainen kiva aavistus keväästä. Täydellistä ajattelimme. Sininen taivas vaihtui kuitenkin pilviin ja hyytävän kylmään tuuleen siinä jossain Toijalan kohdilla. Hyytävästä ja harmaahkosta säästä huolimatta tuo kuvauspäivä oli jotenkin ihan erityisen ihana tunnelmaltaan; rento, helppo ja hyväntuulinen. En oikeastaan koko kuvauspäivän aikana edes ajatellut, että meitä kuvataan. Sen kun olin vaan, ja nautin olostani. Kuvasimme Pyynikinharjulla ja Pispalassa, molemmat eittämättä sitä kauneinta Tamperetta. Se teki varmasti osansa päivän fiilikseen. Samoin kaikki ne ja te hienot tyypit, joiden kanssa tuo päivä jaettiin. Enkä tuosta lauantaista puhuessani jotenkin voi olla mainitsematta sitä valtavaa valkoista pakettiautoa, jossa vaihdoimme vaatteemme ja kävimme lämmittelemässä kuvausten välissä. Tuohon kahden penkkiriviin autoon oli välillä survoutunut kymmenenkin kylmästä hytisevää tyyppiä hörppimään kahvia ja käärimään voileipiä rapisevista kääreistään. Enkä sitä, kuinka ylpeä olin tuosta pienestä ihmisestä, joka jaksoi niin uskomattoman reippaasti olla kuvattavana koko sen kolmen tunnin pätkän jolloin hän normaalisti nukkuisi päiväuniaan. Heti kuvausten päätyttyä hän tosin nukahti syliini ja heräsi vasta kun junan kaiuttimista kuulutettiin saapumista Helsingin rautatieasemalle. Hoiti siis hommansa varsin kiitettävällä pieteetillä, melkoinen ammattilainen ollakseen vasta puolitoistavuotias.

Tuolla bannerissa pyörii nyt video, jossa me Karoliinan ja Malenan kanssa kerromme jonkun kivan asian tai muiston, jonka me liitämme kumppareihin. Mun ensimmäinen muistoni liittyy meidän koiraan, Jeppeen. En ole ihan varma kuinka pieni olen tuolloin ollut, ehkä neljä ehkä viisi. Keinuin kotimme pihalla Torniossa, ja potkiskelin keltaisia saappaita jalastani. Tai potkiskelin, kunnes koiramme päätti pistellä saappaat suihinsa. Muistan kuinka minua tuolloin harmitti. Saappaat olivat ihan uudet, sellaiset kiiltävät ja vielä ihan täpäkät, tiedättehän. Pääsin kuitenkin asian yli viimeistään heti kahdeksan vuoden kuluttua, johon liittyy seuraava vahva muistoni Nokian saappaista. Oli kesä 2001 (? saattoi olla myös mitä tahansa tuosta 99-01 väliltä) ja vanhoillislestadiolaisten suviseurat. Tuona vuonna niitä tosin kutsuttiin suvisten sijaan mutiksiksi. Seura-alue oli rakennettu savimaan päälle ja vettä oli satanut rankasti koko seuroja edeltävän viikon, joten koko alue oli yhtä upottavaa mutavelliä. Emme olleet kuitenkaan osanneet varautua reissuun kumisaappain, joten hankinnat oli tehtävä matkalla. Melkein koko perheelle uudet saappaat kertaostoksena. Muistan kuinka asuntovaunun tavaraluukusta löytyi 8 paria uutuuttaan kiilteleviä ja tuoksuvia Nokian mustia Kontioita. Äidille, isälle ja kuudelle mukana olleelle lapselle omat. Pelkäsin, että vanhempieni kaikki säästöt olivat uponneet noihin saappaisiin. Eivät kuulemma olleet. Omani olivat paria numeroa liian isot, mutta se ei haitannut, yltivätpähän siten pidemmälle yli polven – ei paljon puolisääreen upottavassa mudassa rämpiminen haitannut.

Ja kuten, ehkä jo arvaatkin niin uteliaana tyyppinä mua tietysti kiinnostaisi kuulla mikä on sun ensimmäinen – tai mukavin kumisaappaisiin liittyvä muisto?

ainiin ja pst. Olen varmaan aina ajatellut, että ihminen on jotenkin rennompi ja välittömämpi kumpparit jalassaan. Ja katsokaa nyt vaikka tätä videota, tukee tuota mun ajatusta täydellisesti vaikka itse sanonkin.

Kuvien kumpparit,
Alba, Nokia Neo
Roma, Nokia Kuura
Sanni, Nokia Hai Low