*Postaus toteutettu yhteistyössä Kauppapuutarhaliitto ry: n kanssa

Mulle ehdottoman varma merkki kevään lähestymisestä on tulpaanien ilmestyminen kauppoihin. Ne saapuvat jo ennen päivien huomattavaa pidentymistä ja pehmeämpää valoa – lupailevat kevättä koko vihreiden lehtiensä ja pienten nuppujensa voimalla. Ensimmäisen kimpun ostan yleensä heti helmikuussa, sujautan kukat maljakkoon siivouspäivän päätteeksi, kuten kaikkina tulevinakin perjantaina aina huhtikuun loppuun asti. Mulla on tapana ostaa aina kerralla reilusti kukkia, niin että niitä riittää asunnon jokaiseen huoneeseen. Mikäli ostan pienemmän määrän, niin että siitä riittää vain yhteen maljakkoon, saatan aivan hyvin siirrellä kukkia huoneesta toiseen liikkuessani. Jos olen esimerkiksi asettanut maljakon makuuhuoneen ikkunalaudalle, niin vien kukat sängystä noustessani mukanani ensin keittiöön aamiaispöytään, ja sieltä luultavasti sitten vielä päivän aikana olohuoneeseen, jossa meillä yleensä eniten oleillaan.

Tulppaaneissa niiden sellaisen söpön vaatimattomuuden lisäksi kiehtoo niiden hankkimisen helppous (ja, no okei halpuus, tai siis edullisuus myös). Niitä löytyy lähes kaikista ruoka- ja kukkakaupoista kautta maan, usein niistä aivan pienimmistäkin. Kotimaisia vieläpä, niitä Sirkkalehdellä merkittyjä. Myönnettäköön, silti että ennen aika usein olen vain napannut kukat mukaani kassalle ja kotiin sen kummemmin miettimättä mistä ne tulevat – ajatellut vain minne ne menevät, joten yllätyin kyllä todella positiivisesti kun kuulin, että itse asiassa 95% Suomessa myytävistä tulppaneista on viljelty täällä, Suomessa. Tämä tarkoittaa siis sitä, että kuljetusmatkat ovat lyhyet, mikä on ennen kaikkea tietysti ekologista, mutta takaa myös sen, että kukat ovat tuoreita tullessaan jolloin me ostajat saamme nauttia niistä tuoreina pidempään. Toki olennaista ”säilyvyyden” kannalta on myös tulppaanien oikeaoppinen hoito. Tämän linkin takaa löydät kattavat hoito-ohjeet, joiden avulla pidät tulppaanisi freesinä ja hengissä mahdollisimman pitkään.

 

Kävin viime perjantaina taas hakemassa perinteiset perjantaikukkani. Ja vasta silloin törmäsin ensimmäistä kertaa tulppaaneihin, jotka eivät olleet ihan vain tulppaaneja- vaan näillä kukilla oli ihan oma etunimensä: papukaijatulppaani. Tuntuu uskomattomalta, etten ole oikeasti koskaan ennen, ainakaan  tajunnut, törmänneeni näihin, tai mihinkään muihinkaan tulppaanilajeihin, niitä kun löytyy maailmasta kuitenkin yli 20 000. Joo kyllä, luit oikein. Ja meillä Suomessakin viljellään niistä 200 erilaista. Viljelymäärät ylipäätään Suomessa on noin 75 miljoonaa, joka on kaikkien aikojen suurin määrä. Väkilukuun suhteutettuna Suomi onkin maailman kärkikolmikossa (yhdessä Ruotsin ja Norjan kanssa tietysti) tulppaanien ystävänä. Ei hassummin ollenkaan, vai mitä? Kauniisti kotimainen – linkin takaa löytyy lisää  mielenkiintoista faktaa tulppaaneista.

Kotimaisissa tulppaaneissa aika mahtavaa on myös niiden myrkyttömyys. Eli ne eivät ole ollenkaan vaaraksi perheen pienimmille tai lemmikeille. Multa löytyy puhelimen muistista ihan naurettavan monta kuvaa Albasta haistelemassa milloin mitäkin kukkia (myös puut, pensaat ja ruohikko kelpaavat). Aivan aina, kun tuon kukkia kotiin (tai kun kävellään kukkien ohi – ulkona, kylässä, kaupassa, missä vaan) haluaa tuo pieni pysähtyä niitä haistamaan. Olen tästä asiasta jotenkin aivan naurettavan ylpeä ja hyvilläni. En keksi kovin  montaa asiaa, joka olisi tässä elämässä hienompaa, kuin kyky huomata ja pysähtyä nauttimaan ihan niistä pienistä, yksinkertaisista asioista. Nyt vasta tämän lapsen myötä olen alkanut ymmärtää, kuinka harvoin itse osaan tai muistan tehdä niin. Haluan siis aivan ehdottomasti vaalia tuota ominaisuutta hänessä, ja yritän samalla ottaa opiksi itsekin.

Eilen, kun muokkasin koneella näitä tulppaanikuvia, niin Alba tuli leikeistään taakseni, osoitti tietokoneen näyttöä,hymyili ja sanoi sellaisella pienen lapsen puhtaalla ja kevyellä äänellä ”äiti iiiiiiiinana kukka siiiiiielä” olin pakahtua siitä lämmöstä, joka sisälläni läikähti. Ajattelin,

Sinä siinä olet kyllä minun tyttöni. Niin hieno ja viisas, kunpa osaisin olla useammin sinun kaltaisesi.

Meillä, mulla ja Romalla, kaikki raha on oikeastaan heti alusta lähtien ollut yhteistä. En muista, että olisimme koskaan varsinaisesti käyneet keskustelua siitä, miten me tulisimme raha-asiamme hoitamaan, vaan kaikki on aina vain ollut näin – jotenkin tosi luonnostaan. Osittain se johtuu varmasti siitä, että olemme keskenämme melko samanlaisia rahankäyttäjiä, huolettomia ja vähän höveleitäkin. Myös se, ettei kumpikaan meistä ole huomattavasti toista suurituloisempi vaikuttaa takuulla asiaan. Meillä maksaa se, joka ensin kerkeää kaivaa korttinsa esille. Isommat hankinnat taas tekee se, jolla on sillä hetkellä tilillään enemmän katetta. Molemmilla on siis edelleen omat henkilökohtaiset tilinsä, vaikka talous onkin yhteinen.Tilipäivinä molempien tileiltä lähtee vuokra ja laskut (kaikki puolitettuna tietysti) sekä tietyt summat säästö- ja ASP-tilille. Se kaikki mikä jäljelle jää, yleensä myös menee. Seuraavan tilipäivän koittaessa ei koskaan ole olo, että mitä? taasko muka palkkapäivä, juurihan se oli.

Aina toisinaan ollaan kuun lopulla tarkasteltu menojamme. Lähes aina Roma on ollut meistä se, jonka rahoista suurin osa menee meidän perheen ruokakuluihin (yksinkertainen selitys tähän on se, että inhoan kaupassa käymistä enkä tee sitä juuri koskaan). Minä taas puolestani lähes poikkeuksetta hoidan ja maksan kaikki meidän perheen vaate- , tarvike- ja sisustushankinnat.

En oikeastaan edes osaisi kuvitella, että olisi mitenkään toisin. Että taloutemme olisi erillinen, kun elämämme on kuitenkin näinkin yhteinen. Taaimmaisena ajatuksena ja toiveena kun on se, että tulemme olemaan koko loppuelämämme yhdessä, joten mitä väliä kenen rahoja tässä hassataan? Yhteiseen hyvään ne käytetään kuitenkin. Toki välillä on ollut vähän nieleskelemistä, kun toinen on halunnut hankkia jotain vähän hintavampaa (televisio, tietokone, playstation tms.), jonka ostamista itse ei olisi pitänyt kovinkaan tarpeellisina. Tuolloin mietin, mitä kaikkea muuta kivaa tuolla rahalla olisi voinut saada ( lähinnä siis lentolippujen muodossa lasken). Nieleksien olen kuitenkin aina antanut siunaukseni näille hankinnoille, siinä toivossa tietysti että omat tulevat useamman tonnin kamerahankinnat niellään myös kakistelematta.

Noiden yllämainittujen muutamien nieleskelyä aiheuttaneiden tilanteiden lisäksi oikeastaan ainoa negatiivinen asia tässä yhteistaloudessa on lahjat. Jouluina, syntymäpäivinä ja nyt myös äitienpäivinä, lahjojen saaminen ei tunnu enää erityisen hohdokkaalta, koska tuntuu ihan siltä kuin ne olisi ostanut itse. Ja niinhän sitä tavallaan onkin,  omista rahoista ne kun kuitenkin menevät. Aina lahjan saadessani mietin sitä, mitä muuta tällä rahalla olisi voinut ostaa. Tai mihin me yhdessä olisimme voineet sen käyttää.

Kuten ehkä jo tuosta ylläolevan tekstin määrästä voi päätelläkin, niin mua rahasta puhuminen ei vaivaannuta tai nolota yhtään – päinvastoin. Keskustelen rahasta (paino sanalla keskustella! En pidä yksipuolisesta utelusta, ihan vaan tiedoksi) oikein mielelläni. Keskustelen aivan mielelläni myös siitä, kuinka sitä ei toisinaan ole, tai kuinka aika usein toivoisi että sitä olisi enemmän. Kannatan avoimuutta aivan kaiken suhteen – myös raha-asioiden, ja uskon sen johtavaan ennen pitkää aivan kaikkia palvelevaa lopputulokseen.
Siksi olinkin erityisen mielissäni, kun minua pyydettiin mukaan Bellablogien ja Pivon kamppikseen; puhumaan rahasta, mikäs sen mukavampaa. (Ok, Jonnaa lainatakseni on kyllä sanottava, että vaikka rahasta puhuminen onkin helppoa, niin rahasta puhuminen kahden kameran edessä ei sitä kyllä ollut – katsokaa vaikka itse)

Sitä paitsi tuo Pivo muutenkin on ihan huikea keksintö. Niille joille se ei vielä ole entuudestaan tuttu kerrottakoon, että Pivo on eräänlainen mobiililompakko, jonka avulla pystyt helposti seuraamaan kulutustasi (ainakin iPhone 6:lla pystyt tarkistamaan tilisi tilanteen pelkällä sormen painalluksella. Huomattavasti kätevämpää, kuin nettipankkiin kirjautuminen siis.) Sen voi ladata ainakin iPhonelle, Androidille ja Windows-puhelimille. Voit liittää sovellukseen maksukorttejasi ja sen kautta saat käyttöösi erinäisiä etuja mm. CityShopparin. Itselleni ehkä siistein ja eniten käytetty ominaisuus Pivossa (tilin saldon tarkastamisen lisäksi tietty) on ollut erilaisten budjettien laatiminen. Olen oikeastaan aina ollut todella surkea rahankäyttäjä, joten näistä on ollut ihan valtavasti apua. Kokeilkaa, jos ette ole jo kokeilleet!

Ja hei, mua kiinnostaa luonnollisesti niin paljon, että miten teillä toimitaan/toimittaisiin; omat vai yhteiset rahat ja miten/miksi olette nykyiseen tilanteeseen päätyneet? Tämä kiinnostaa mua niin paljon, etten oikeasti malta odottaa teidän kommenttejanne aiheesta

image

En ole oikein koskaan ollut sellainen ostoskeskuksissa viihtyvä tyyppi. Enkä, vastoin kaikkia odotuksiani, heti muuttunut sellaiseksi lapsen saatuani. Kuitenkin Alban alettua kesän lopulla kävelemään, niin koti kävi aika usein ahtaaksi. Oman pihan ja lähipuistojen lisäksi aloin kaipaamaan vähän muitakin aktiviteetteja. Mielellään sellaisia, joista saisin ehkä itsekin jotain. Nyt näiden viimeisen neljän kuukauden aikana ollaankin sitten otettu vahinko takaisin ja viihdytty kauppakeskuksissa harva se päivä. Yleensä lähinnä Forumissa, ja sen kolmannessa kerroksessa. Sieltä löytyy ainakin näin äidin näkökulmasta aivan kaikki, mitä onnistuneeseen aamu- tai iltapäivään lapsen kanssa tarvitaan.

image

image

Ensin yleensä syödään tai kahvitellaan jossain kerroksen ravintoloista. 30 minuutin paikallaan istumisen jälkeen Alba on niin täynnä energiaa, että on kaikkien mielenterveyden kannalta pakollista  järkevää purkaa se  juoksemalla ympäri kerrosta vähintään yhtä pitkään, kuin aloillaan istumista on ollut. Yleensä Roma on meistä se, joka juoksee sitten Alban kintereillä ja minulle jää tuolloin aikaa kiertää kerroksen liikkeissä kaikessa rauhassa. Hyvä työnjako sanoisin.

image image image

Pitkään hoidin oikeastaan kaikki Alban vaatehankinnat netissä, mutta nyt tytön kasvaessa kokoja on huomattavasti hankalampi arvioida, ja mieluummin käyn hiplailemassa ja silmäilemässä tuotteita myymälässä. Tiedän sitten miltä materiaali tuntuu, ja miltä värit oikeasti näyttävät. Koonkin osaan parhaiten arvioida silmilläni, kokolapuista en niin perusta. Alba käyttää tälläkin hetkellä vaatteita joiden koot ovat kaikkea 6- ja 24kk:n väliltä, yritä siinä sitten arvioida se oikea koko.

Tuolla kolmannessa kerroksessa lastenvaateliikkeitä on ihan vieri vieressä, joten hintojen, kokojen, materiaalien ja valikoiman vertailu eri myymälöiden välillä ei juuri helpommaksi voisi tulla. Tänään en kuitenkaan jaksanut kiertää kaikkia liikkeittä, koska olin hakemassa vain muutamaa joululahjaa kummilapsille. Dpam: in myymälässä ( Du Pareil Au Même ) käyn kuitenkin lähes jokaisella Forum visiitilläni, niin tänäänkin. Liike on ehdottomasti yksi kerroksen lemppareistani Kippo:n, Hanko Sushin ja Granitin ohella. Pidän erityisesti siitä, että tuolla myytävät vaatteet on tehty oikeasti lapsille, ei pienille aikuisille. Vaatteissa on leikkisiä yksityiskohtia, hauskoja värejä, printtejä ja leikkauksia.

Tänä syksynä liikkeen ilme, tai noh- lähinnä tuo isompien, 3+ vuotiaiden lasten mallisto, on kuitenkin tuntunut vähän erilaiselta, jotenkin aikuisemmalta ja trendikkäämmältä, kuin se totuttu leikkisä Dpam. Mikäli joku muukin on pistänyt saman merkille, niin nyt tiedän kertoa että tulevan kevään mallisto tulee taas olemaan sitä tuttua Dpamia, kirkkaita värejä ja hauskoja kuvia. Mallisto alkaa saapua kauppoihin heti tammikuun alejen alettua, eli jo ihan pian. Jee!

image

Pienempien (tuollaisten Alban kokoisten) tyttöjen ja poikien mallisto näyttää kuitenkin mielestäni ihan siltä, miltä Dpam yleensäkin on näyttänyt. Hyvältä, raikkaalta, lapsilta ja edukseen erottuvalta. Keräsin liikkeestä sovituskoppiin omia suosikkejani, ja niitä tuotteita, jotka mielestäni edustavat hyvin liikkeen tyyliä. Alba ”sai” leikkiä mallinukkea, ja myönnetäköön että tuo pieni ikiliikkuja ei ollut järin innoissaan tästä roolista. Vuoroin hän juoksi äitiä karkuun minkä pienillä jaloillaan pääsi, vuoroin heittäytyä veteläksi mytyksi lattialle, jotta vaatteiden pukeminen ja riisuminen olisi mahdollisimman hankalaa. Muutaman asukokonaisuuden jälkeen luovutettiin ja päästettiin pieni piinasta.

Ja vaikka nyt kuvasinkin lähinnä näitä pikkuruisia vaatteita, niin tuolta liikkeestä löytyy kyllä vaatteita aivan sinne 158cm:iin saakka.

image

image

Kauppakeskusvierailun lopuksi on aina päästävä katsomaan mommit, eli muumit tuonne kerroksen Hattivatti- hoitohuoneeseen. Ystäväpiirissämme ei ole juuri yhtään Alban ikäistä lasta, joten on mahtavaa että tuolta puuhahuoneesta löytää lähes aina sitä kaivattua oman ikäistä leikkiseuraa. Vanhemmatkin saavat yleensä hetken hengähtää ja juoda naapurista haetun kahvin kaikessa rauhassa, sillä uudet, yhtä pienet ihmiset kiinnostavat 95% todennäköisyydellä enemmän kuin omat vanhemmat.

 

Noin vaan sinne hujahti taas yksikin sunnuntainen aamupäivä. Kotiin tullessa pieni on niin väsynyt, että nukkuu tyytyväisenä kolmen tunnin päiväunet. Kaikki voittaa siis.

 

imageimage

image

 

Mun on jo jonkin aikaa ollut tarkoitus tehdä tänne postaus niin omista lahjatoiveistani, kuin jakaa myös ihan sellaisia yleisiä joululahjavinkkejäkin. Tuota juttua saadaan nyt hetki vielä kuitenkin odotella, mutta haluaisin vinkata teille nyt ihan näin vaan nopeasti yhdestä paikasta, josta sais kyllä aika kivoja paketteja pukinkonttiin. Forumin kauppakeskukseenhan avautui vajaa pari viikkoa sitten monen hartaasti odottama Victoria’s Secret- myymälä. Liike on vasta kolmas laatuaan täällä Suomessa. Muut myymälät löytyvät Helsinki- Vantaan lentokentältä ja Viking Grace – alukselta.  Tämä Forumin myymälä onkin ehkä nyt kaikkein helpoimmin ihmisten ulottuvilla. Liike on oikeen paraatipaikalla kauppakeskuksessa, heti siinä pääsisäänkäyntiä vastapäätä, fazerin kahvilan vieressä. Myymälän ilme poikkeaa selkeästi kirkkaasti valaistuista naapureistaan salaperäisellä hämyisyydellään ja tummilla sisusteillaan. (Tuo tunnelmallinen valaistus oli muuten ehkä ihan vähän liikaa mun 8-vuotiaan Canonin suorituskyvylle, ja kuvista tulikin melkoista huttua. Vilpittömästi pahoittelen.) Nuo toinen toistaan herkullisemman väriset purkit ja putelit pääsevät kyllä hyvin oikeuksiinsa tuossa ympäristössä, näytti ihan karkkikaupalta koko myymälä.

imageimage

imageimageimageimageimageimageimage

 

Aina Jenkeissä ollessani Victoria’s Secret (näin tuttavien kesken ihan vaan VS) on kuulunut niihin kauppoihin, joihin on ollut ehdottomasti päästävä. Merkin kosmetiikkaa en ole ehkä vielä koskaan itselleni ostanut, mutta alusvaatteitta ja bikineitä multa löytyy kaapeista läjäpäin. Näissä Suomen myymälöissä valikoima on hieman noita Jenkkien liikkeitä suppeampi. Olin kuitenkin kuvitellut sen vielä suppeammaksi kuin mitä se sitten todellisuudessa oli. Elin jotenkin sellaisessa käsityksessä, että täältä liikkeistä löytyisi ehkä muutamia erilaisia hajuvesiä, vartalorasvoja ja -suihkeita sekä alushousuja. Tuolla Forumin 105 neliöisestä myymälässä myytiin kuitenkin lisäksi mm.huiveja, aurinkolaseja, laukkuja ( käsilaukkuja, olkalaukkuja, matkalaukkuja, isoja ja pieniä ), meikkipusseja, kännykänkuoria, passikoteloita, yöasuja  ja sitä kosmetiikka, jota oli muuten aivan käsittämättömän iso ja kattava valikoima noin niinku suhteellisen pieneksi myymäläksi. Jokaiselle jotakin, väittäisin. Niin nuorempaan, kuin vähän ja ihan tosi paljonkin aikuisempaankin makuun. Omaksi ehdottomaksi lemppariksi nousi tuo Forever Sexy – tuoksu, joka tuoksui ihan siltä miltä sunnuntaiaamut mun mielestä tuntuu: levolliselta onnelta.

imageimageimage

 

Erityisesti näin joulun alla tuolta myymälästä löytyy myös runsas valikoima erilaisia lahjapakkauksia. Tuollaiset valmiiksi valikoidut ja nätisti pakatut setit ovatkin yleensä aika varmoja ja helppoja lahjoja. Siinä siis yksi aika ässä lahjavinkki teille kaikille, kas näin olkaa hyvä! Veikkaisin, että suurimman osan lähipiiristä löytyy ainakin yksi, joka arvostaisi lahjaa täältä jos vaikka itse et liikkeen valikoimasta innostuisikaan. Tarjoammekin teille nyt tänään (3.12) 10% alennuksen koko Forumin Victoria’s Secret liikkeen valikoimasta, Alennuksen saa kun mainitsee kassalla taikasanan BELLA.