DSC_2939

Tänään tulee puoli vuotta yhteistyötä Fresh Fitnessin kanssa täyteen. Hullua, kuinka nopeasti nämä kuusi kuukautta ovat menneet. Vaikka toisaalta kyllä tuntuu, että näihin kuuteen kuukauteen on mahtunut yksi kokonainen ihmiselämä. Niin paljon on tapahtunut. Hyvässä ja pahassa. Ja juuri kaikkien muutosten keskellä urheilu on ehdottomasti ollut yksi niitä asioita, jonka avulla pään on saanut pidettyä kasassa ja mielen kirkkaana ja positiivisena.

Mitä näiden kuuden kuukauden aikana sitten on noin niinku liikunnallisesti ottaen tapahtunut? Näihin kuukausiin on mahtunut niin aktiivisia, kuin vähän vähemmänkin aktiivisia ajanjaksoja. Välillä salille on tullut herättyä mielellään harva se aamu, välillä on saattanut olla viikon, joskus jopa useammankin tauko. Sen kuitenkin oivalsin nyt kun hyvinvointia ja liikkumista tuli tämän yhteistyön myötä mietittyä jotenkin vähän tavallista enemmän, että vaikka aloittaisi ihan pienestä (ja tuo Freshin 19,90€/kk on kyllä aika pientä esim.), niin liikkuminen ja kokonaisvaltainen hyvinvointiin panostaminen alkaa kuin varkain vallata vähitellen lisää alaa elämästäsi. Salitreenin jälkeen tekee aina mieli syödä vähän paremmin, treenin jälkeen nukkuu aina vähän paremmin, tuntuu ja näyttääkin jotenkin vähän paremmalta. Lisäksi sen salitreenin lisäksi alkaa tehdä mieli lisätä elämään muitakin asioita, jotka edistävät sitä hyvinvointia. Tekee mieli ulkoilla enemmän, venytellä useammin ja perehtyä vähän tarkemmin siihen, mitä olisi hyvä syödä ja mitä taas välttämättä ei.

DSC_2958 collage23

Oma tavoitteeni näille kuukausille oli yksinkertainen: voida paremmin ja tulla vähän vahvemmaksi. Molemmat tavoitteet täyttyivät. (Vaikka kuvittelinkin ehkä sen vahvuuden vähän tässä vaiheessa jo näkyvän myös ulospäin) Suurimmat muutokset eivät ole olleet niitä, jotka näkyisivät välttämättä yhdellä vilkaisulla, vaan niitä, jotka todellakin tuntuvat tuolla sisällä. Minussa. Olen energisempi, jaksan ja myös nukun paremmin, kestävyyskunto on kohentunut, kyykkään niin paljon, etten olisi koskaan uskonut, pitkään vaivanneet niska-hartiaseudun jumit ovat nekin helpottaneet (kiitos roikkumisen. Suosittelen sitä aivan jokaiselle. Melkein parasta mitä voit tehdä itsellesi), ryhtikin on parantunut ja liikkuvuus lisääntynyt. Suurin muutos tuntuu kuitenkin tapahtuneen jossain vielä syvemmällä: itsetunnossa ja siinä kuinka suhtaudun itseeni. Huomaan kuinka paljon enemmän ja useammin ajattelen itsestäni positiivisia asioita, uskon kykyihini ja tiedän pärjääväni- ihan erityisesti aina silloin, kun olen liikkunut säännöllisesti. Ja samaan aikaan, kun liikkunnasta on pidempi tauko on helpompaa sortua ajattelemaan itsestään sellaisia ikäviä asioita, jotka eivät oikeastaan ole totta, vain siksi ettei ole saanut aikaiseksi edes liikkua.

DSC_2947

Eli kaikki te. Liikkukaa, jos suinkin vain voitte. Se tekee niin hyvää. Etenkin kun teet sitä ihan vain itsellesi.

Mä lähdenkin nyt tässä hyvän olon huumassani juoksemaan ja kyykkäämään oloa vielä hippusen loisteliaammaksi tuohon naapurin Freshille. Siellä on muuten nyt tänään vielä voimassa sellainen tarjous, että mikäli liityt heti nyt saat treenata koko maaliskuun ilmaiseksi.

Pst.alla muuten vielä päivän toinen postaus. Oon ihan liekeissä tänään. Se on kuulkaas se positiivisen palautteen voima.

Ihanaa iltaa ihana!

IMG_5504IMG_5503IMG_5507

Varmasti jokainen blogiani edes muutaman postauksen verran lukenut tietää, kuinka korkealla arvostan kuumaa kahvia ja lempeitä aamuja. Mutta, jos et vielä tiennyt, niin kerrottakoon se vielä tässä: todella korkealle.

En ole varma, olenko ollut aina tällainen aamu-fiilistelijä, mutta vahvasti tuntuu että en. Muistelisin, mutta en kuitenkaan ihan tarkasti oikeasti muista, että tämä on alkanut nyt vasta lapsen myötä. Ensimmäisen vuoden ja sekavien, ikuisuudelta tuntuvien öiden jälkeen aamu toi mukanaan helpotuksen; se sekoilu on nyt ohi. Saan nousta ja tiedän, etten ole maailman ainoa ihminen joka on hereillä. Mutta nykyään rakastan aamuja ihan muista syistä. Jo illalla nukkumaan mennessä alan odottaa aamun ensimmäistä kahvia, pitkään haudutettua puuroa, tuoremehua ja sitä, mitähän Alba mahtaa aamulla ensimmäiseksi sanoa. Yleensä pinnasängystä kuuluu aamuisin ensimmäiseksi Moi äiti, missä olet?

Mutta aina toisinaan sieltä huudellaan jotain ihan muuta.
Koskaan ei voi tietää.
Jännittävää elämää se on tämä tämmöinenkin.

IMG_5517IMG_5508

Jännittävää on myös se, että musta on tullut noin kymmenen vuoden tauon jälkeen kello-ihminen (ok, tässä välissä oli vaihe kun käytin sellaista valtavaa ”kultaista” miesten kelloa, jonka isäni oli saanut tilaajalahjana joltain lehdeltä. Tiedättehän ne sellaiset?). Sain valita Daniel Wellingtonilta itselleni mieluisan kellon ja päädyin tähän kuvien kaunokaiseen ruusukultaisilla yksityiskohdilla. Tämä kello on ehdottomasti nätein näkemäni, niin simppeli ja siro, ei tee itsestään numeroa vaikka aivan hyvin voisi. Kellon ranneke on sellaista kauniisti patinoitunutta nahkaa, se näyttää siltä kuin sitä olisi käytetty rakkaudella jo kymmenen vuotta ennen minua. Pidän siitä. Vaikka kello on vielä ihan uusi, se ei tunnu yhtään siltä, vaan ihan minulta jo. Tämä kädessä olo on heti jotenkin skarpimpi, tekee mieli lukea aamukahvinsa kanssa New York Timesia tai Taloussanomia kännykän näpläämisen sijaan. Mahtavaa tällaiselle puhelinhiirelle on myös se, ettei kännykkä tulee kaivettua jatkuvasti esiin ajan tarkistamista varten, vaan sen pystyy tarkistamaan ranteestaan yhdellä nopealla vilkaisulla. Ei ole sitä vaaraa, että ei edes muista katsoa sitä aikaa kun uppoutuukin selaamaan instagramia, whats app-viestejä tai snapchatia.

Ja hei, jos siellä joku kaipailee tällaisen täydellisen arkiasusteen perään, niin tuolta Daniel Wellingtonin nettikaupasta saat nyt 15% alennuksen koodilla SANNI. Tarjous on voimassa 30.5 asti.

 

*kello saatu blogin kautta