*Postaus toteutettu yhteistyössä Kauppapuutarhaliitto ry: n kanssa

Mulle ehdottoman varma merkki kevään lähestymisestä on tulpaanien ilmestyminen kauppoihin. Ne saapuvat jo ennen päivien huomattavaa pidentymistä ja pehmeämpää valoa – lupailevat kevättä koko vihreiden lehtiensä ja pienten nuppujensa voimalla. Ensimmäisen kimpun ostan yleensä heti helmikuussa, sujautan kukat maljakkoon siivouspäivän päätteeksi, kuten kaikkina tulevinakin perjantaina aina huhtikuun loppuun asti. Mulla on tapana ostaa aina kerralla reilusti kukkia, niin että niitä riittää asunnon jokaiseen huoneeseen. Mikäli ostan pienemmän määrän, niin että siitä riittää vain yhteen maljakkoon, saatan aivan hyvin siirrellä kukkia huoneesta toiseen liikkuessani. Jos olen esimerkiksi asettanut maljakon makuuhuoneen ikkunalaudalle, niin vien kukat sängystä noustessani mukanani ensin keittiöön aamiaispöytään, ja sieltä luultavasti sitten vielä päivän aikana olohuoneeseen, jossa meillä yleensä eniten oleillaan.

Tulppaaneissa niiden sellaisen söpön vaatimattomuuden lisäksi kiehtoo niiden hankkimisen helppous (ja, no okei halpuus, tai siis edullisuus myös). Niitä löytyy lähes kaikista ruoka- ja kukkakaupoista kautta maan, usein niistä aivan pienimmistäkin. Kotimaisia vieläpä, niitä Sirkkalehdellä merkittyjä. Myönnettäköön, silti että ennen aika usein olen vain napannut kukat mukaani kassalle ja kotiin sen kummemmin miettimättä mistä ne tulevat – ajatellut vain minne ne menevät, joten yllätyin kyllä todella positiivisesti kun kuulin, että itse asiassa 95% Suomessa myytävistä tulppaneista on viljelty täällä, Suomessa. Tämä tarkoittaa siis sitä, että kuljetusmatkat ovat lyhyet, mikä on ennen kaikkea tietysti ekologista, mutta takaa myös sen, että kukat ovat tuoreita tullessaan jolloin me ostajat saamme nauttia niistä tuoreina pidempään. Toki olennaista ”säilyvyyden” kannalta on myös tulppaanien oikeaoppinen hoito. Tämän linkin takaa löydät kattavat hoito-ohjeet, joiden avulla pidät tulppaanisi freesinä ja hengissä mahdollisimman pitkään.

 

Kävin viime perjantaina taas hakemassa perinteiset perjantaikukkani. Ja vasta silloin törmäsin ensimmäistä kertaa tulppaaneihin, jotka eivät olleet ihan vain tulppaaneja- vaan näillä kukilla oli ihan oma etunimensä: papukaijatulppaani. Tuntuu uskomattomalta, etten ole oikeasti koskaan ennen, ainakaan  tajunnut, törmänneeni näihin, tai mihinkään muihinkaan tulppaanilajeihin, niitä kun löytyy maailmasta kuitenkin yli 20 000. Joo kyllä, luit oikein. Ja meillä Suomessakin viljellään niistä 200 erilaista. Viljelymäärät ylipäätään Suomessa on noin 75 miljoonaa, joka on kaikkien aikojen suurin määrä. Väkilukuun suhteutettuna Suomi onkin maailman kärkikolmikossa (yhdessä Ruotsin ja Norjan kanssa tietysti) tulppaanien ystävänä. Ei hassummin ollenkaan, vai mitä? Kauniisti kotimainen – linkin takaa löytyy lisää  mielenkiintoista faktaa tulppaaneista.

Kotimaisissa tulppaaneissa aika mahtavaa on myös niiden myrkyttömyys. Eli ne eivät ole ollenkaan vaaraksi perheen pienimmille tai lemmikeille. Multa löytyy puhelimen muistista ihan naurettavan monta kuvaa Albasta haistelemassa milloin mitäkin kukkia (myös puut, pensaat ja ruohikko kelpaavat). Aivan aina, kun tuon kukkia kotiin (tai kun kävellään kukkien ohi – ulkona, kylässä, kaupassa, missä vaan) haluaa tuo pieni pysähtyä niitä haistamaan. Olen tästä asiasta jotenkin aivan naurettavan ylpeä ja hyvilläni. En keksi kovin  montaa asiaa, joka olisi tässä elämässä hienompaa, kuin kyky huomata ja pysähtyä nauttimaan ihan niistä pienistä, yksinkertaisista asioista. Nyt vasta tämän lapsen myötä olen alkanut ymmärtää, kuinka harvoin itse osaan tai muistan tehdä niin. Haluan siis aivan ehdottomasti vaalia tuota ominaisuutta hänessä, ja yritän samalla ottaa opiksi itsekin.

Eilen, kun muokkasin koneella näitä tulppaanikuvia, niin Alba tuli leikeistään taakseni, osoitti tietokoneen näyttöä,hymyili ja sanoi sellaisella pienen lapsen puhtaalla ja kevyellä äänellä ”äiti iiiiiiiinana kukka siiiiiielä” olin pakahtua siitä lämmöstä, joka sisälläni läikähti. Ajattelin,

Sinä siinä olet kyllä minun tyttöni. Niin hieno ja viisas, kunpa osaisin olla useammin sinun kaltaisesi.

– älä koskaan aloita siivoamista sillä ajatuksella, että nyt teen kyllä vuosisadan suursiivouksen. Et tee, väsyt pelkästä työmäärän ajattelmisesta. Suunnittele sen sijaan siivoavasi vaan joku pieni juttu, ja yhtäkkiä huomaatkin tehneesi sen suursiivouksen. Eikä sen suunnitteluun tai ajatteluun tarvinnut tuhlattua ollenkaan energiaa.

– Olen 1,5vuotta kuvitellut, että asuntomme on sen valtavista ikkunoista huolimatta vain jotenkin pimeä. Ei, ei se ole. Ikkunat olivat vain likaiset. Siis oikeasti olisittepa nähneet sen lian määrän, joka valui pitkin ikkunanpieliä kun lastasin ruudut kuiviksi. Yh. Mutta voi pojat, kylläpä kannatti.

 

– Parhaimmat sommitelmat ja järjestykset syntyvät ihan vahingossa. Yhtäkkiä huomaat, että tuoli ja tarjoiluvaunu jotka vain lykkäsit imurointia varten kiinni toisiinsa sopivatkin toistensa kylkeen täydellisesti. Tai hylly, jolle puolihuolimattomasti nostelit tavaroita järjestellessäsi toista hyllyä, olikin se kaikkein täydellisin.

– Musiikki! Käsittämätöntä kuinka suuri vaikutus siivousintoon musiikilla on. Ja fiilikseen noin niinku ylipäätään. En tajua, miten en ole ymmärtänyt tätä aiemmin.Tai noh, tajuan. Meillä ei ole koskaan ollut kotona kunnon kaiutinta, vaan musiikkia on soitettu läppäriltä tai puhelimelta, ja musiikkia ei todellakaan ole kuullut enää imuroinnin alta, saatikka niin että sen kuulisi vieläpä toiseen huoneeseen. Mutta nyt sitten, sain blogin kautta testiin Samsungin R5 360° – kaiuttimen ja voi tätä autuutta kun musiikin saa soimaan niin, että tuntuu kuin se soisi asunnon jokaisessa nurkassa.

– Oikeat vaatteet. Siivouspuuhat sujuvat kaikkein näppärimmim joko treeni- tai alusvaatteissa. Muita vaihtoehtoja ei oikeastaan edes ole.

– Älä edes yritä rekrytoida puolisoasi mukaan siivoamaan, sillä et kuitenkaan koskaan ole tyytyväinen hänen tapaansa tehdä asioita, etkä haluaisi jatkuvasti olla nalkuttamassakaan koska yrität päästä siitä tavasta eroon. Kehota sen sijaan puolisoasi menemään ja tekemään sitä, mikä just sillon eniten kiinnostaa. Kaikki voittaa.

– Siivoa viimeiseksi vessa, sillä se on aika suurella todennäköisyydellä se likaisin ja ikävin siivottava. Sen siivottuasi ota suihku. Siisti sinä, siistissä kodissa.

– Tuoreet kukat ja lasi viiniä viimeistelemään puhdas koti. Ei väliä vaikka kello olisi yksi iltapäivällä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Kyselin tuossa taannoin teiltä toiveita postausten suhteen, ja sisustuspostauksia ja kotiesittelyä oli toivottu aika monessa kommentissa. Rakastan itsekin päästä näkemään kuinka muut ihmiset asuvat. Ulkona kävellessä kurkin ihan häpeilemättä valaistuihin asuntoihin ja mietin millaistahan elämä noiden ikkunoiden takana on. Tämä talo, jossa asutaan on aika yhteisöllinen. Tiedän oikeastaan jokaisen naapurin, rappukäytävässä moikataan ja vaihdetaan usein kuulumisiakin. Lapset leikkivät pihalla yhdessä jne. Tähän vertauskuvana se, että asuimme edellisessä asunnossamme Töölössä kolme vuotta ja törmäsin sinä aikana kahteen naapuriin. Siis kahteen. Kolmessa vuodessa.

Tämän talon aulassa on kierrätystaso, jonne viedään itselle turhaksi jääneitä tavaroita, joita naapurit voivat sitten tarvittaessa napata sieltä itselleen. Me ollaan roudattu sieltä kotiin läjäpäin kirjoja, lehtiä (usein päivän hesarikin) kynttilöitä, kattiloita, kahvinkeitin, tuoli, kukkaruukkuja, vaatteita, kenkiä ja kosmetiikkaa. Yhdeltä naapuriltamme saatiin Alballe sänky uusine patjoineen päivineen, toiselta taas autoon turvaistuin. Molemmat ihan noin vaan ilmaiseksi. Sanomattakin lienee selvää, että viihdytään täällä tosi hyvin. Alue on kiva, rauhallinen mutta kuitenkin lähellä kaikkea. Pääsen töihin 15 minuutissa, kauppaan kahdessa, mummolaan autolla kymmenessä ja ystävieni luo kävellen kahdeksassa.

Täällä asuessamme en maksa pelkästään tästä konkreettisesta asunnosta; korkeista huoneista, isoista ikkunoista ja seitsemästäkymmenestä neliöstä. Maksan mm. myös tästä alueesta ja sijainnista, maisemasta ikkunoiden takana, palveluista, kivenheiton päässä kulkevista ratikoista, suuresta pihasta ja kahdesta metroasemasta joihin on meiltä yhtä lyhyt matka. Ja aivan mielelläni maksankin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Haluan ensisijaisesti tietysti viihtyä kotonani, ja todella pidän sen laittamisesta. En kuitenkaan ole valmis sijoittamaan kodin tavaroihin kovinkaan suuria summia. Asuminen itsessään vie muutenkin leijonanosan tuloistamme, niin käytän sen yli jäävän rahan sitten kyllä mieluummin ihan johonkin muuhun. Haluan myös, että meidän kotimme näyttää oikeasti meiltä. Ei samalta kuin jolla kulla toisella. Aina toisinaan kun törmään blogeihin joissa kodit näyttävät keskenään niin samalta, että sekoitan ne toisiinsa.

Meidän koti ei todella ole mitään sisustuslehtikamaa, eikä sisustuskaan ole mitenkään erityisen harkittu. Tavarat vain ovat ajan kanssa löytäneen omat paikkansa, osa eksynyt meille vähän vahingossa, osa saatu, osa ostettu kirppareilta,iso osa kuitenkin ihan sieltä Ikeasta. Voi kyllä, Silti viihdyn täällä niin hyvin (teki mieli kirjoitta tuohon niin-sanaan 25 iitä, koska se kuviaisi hyvin sitä kuinka hyvin viihdyn) lempikirjojeni ja -esineideni keskellä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ollaan asuttu tässä asunnossa vasta 1,5 vuotta. Edellinen asuntomme oli kaksi kertaa tätä nykyistä pienempi, ja meitä asui siellä kolmen sijaan kaksi. Aika moni asia on täällä eri tavalla kuin edellisessä kodissamme. Asunto ei todellakaan ole vielä mitenkään valmis, niin kuin sisustus kai ei koskaan. Se elää ja liikkuu meidän mukana. Nyt on kuitenkin hyvä juuri näin. Ainakin hetken. Kunnes päätän haluta taas jotain ihan muuta. Yleensä onneksi ihan vain tavaroiden paikkojen vaihtaminen riittää.

Nimin.kolme kertaa olohuoneen järjestystä viimeisen kuukauden aikana muuttanut.

 

// Tässä olisi nyt tuon kotiesittely- sarjan ensimmäinen osa. Tulen tekemään kodin jokaisesta huoneesta vielä oman juttunsa.

imageimageimageimage image image image image

Sivulauseessa taisin joskus mainitakin, kuinka pyörittelin ajatusta oman blogin perustamisesta todella pitkään. Jostain syystä vähän vierastin ajatusta sellaisesta blogista, jossa kirjottaisin vain itsestäni. Olinkin jo ehtinyt päättämään, että perustaisin blogin jossa kuvaisin ja kertoisin vain muista ihmisistä; tyylistä, kodista, urasta, äitiydestä, intohimosta, sinkkuudesta, elämäntavasta. Ajatus kuitenkin muuttui matkan varrella, ja itsestään/omasta elämästään kirjoittaminen tuntuikin lopulta kaikkein helpoimmalta vaihtoehdolta. Materiaalia kun saa kerrytettyä ihan tosta noin vaan. Ei tarvitse säätää aikataulujen kansa (olen mm. yrittänyt järjestää yksiä kuvauksia tässä nyt noin puoli vuotta siinä onnistumatta). Nyt olen kuitenkin ajatellut, että alottaisin sellaisen juttusarjan jossa säännöllisen satunnaisesti esittelisin täällä kuvien kera jonkun kiinnostavan tyypin/kodin/tarinan. Miltä kuulostaa? Tai tuleeko teille heti mieleen joku tyyppi kenestä ehdottomasti halusitte kuulla ja nähdä lisää? Yritän laittaa onnistumaan.

Tässä kuvituksena otoksia paikasta, jota olen kutsunut kotikodiksi pian 13 vuotta. Sen on sisustanut ihminen, jonka nyt huomaan vaikuttaneen todella paljon siihen, miltä meidän omassa kodissa nyt näyttää. Ei varsinaisesti mitään pelkistettyä mustavalkoista minimalismia löydy kummankaan kotoa.