Sanoin saman jo aiemminkin, mutta tämä kesä on jo nyt, juuri kesäkuun vasta alettua, tuntunut enemmän kesältä kuin moni edeltäjänsä kaikkien neljän kesäkuukauden jälkeen. Ja on vähän sellainen kutina, että tämä kesä on jatkumassa samalla teemalla. Olen jo nyt aika vakuuttunut siitä, että tämä tulee oikeasti olemaan tähän astisen elämäni kaunein kesä. Yritän ainakin varmistaa sen onnistumisen parhaani mukaan. Tärkeimpinä tekijöinä onnistuneessa ihan-missä-vaan on tietysti seura – ne ihmiset keiden kanssa kaikki kokemukset jakaa, tai joille ne voi jakaa. Ja seura on kyllä kunnossa. Sen hyvän seuran lisäksi ajattelin varmistella kesän onnistumista myös seuraavilla asioilla..

♡ mökkeillä. Tosi monet mun lapsuuden rakkaimmat muistot liittyy meidän suvun mökille Kannonkoskelle, jonne mentiin ihan jokaisena kesänä. En oikeastaan tiedä kuinka pitkäksi aikaa, mutta kuvittelisin että viikoksi. En ymmärrä miten oli mahdollista mutta samaan aikaan mökillä oli usein äitini neljä sisarusta perheineen. Ja meidän kymmenen hengen perhe oli sieltä pienimmästä päästä. Tuo suvun yhteinen mökki on edelleen olemassa, mutta sen lisäksi vanhemmillani on nykyään myös oma, ihana mökkinsä. Tänä kesänä haluaisin ehtiä sinne vähintään kerran, toivottavasti useamminkin. Haluan järvelle soutelemaan, ulos kokkaamaan, rantaan grillaamaan ja paistamaan muurinpohjalettuja.

♡ tehdä enemmän töitä, kuin aikaisempinä kesinä (kolme työtä, 3-vuotias lapsi ja rempattava asunto ehkä takaavat sen..) , ja olla kokonaisvaltaisemmin lomalla silloin kun sitä on. Eli heinäkuussa kaksi viikkoa ja elokuussa toiset kaksi.

♡ uida meressä ja järvissä niin usein kuin mahdollista, mutta erityisesti iltaisin. Ja aamuisin ennen töitä.

♡ juosta kaupungin toisella laidalla sijaitsevasta lapsen päiväkodista kotiin aina, kun se vaan ajallisesti on mahdollista. Kulttuurisauna osuu sopivasti matkan varrelle, joten samalle reissulle voi helposti ujuttaa myös tuon edellisen.

♡ suunnitella vähemmän kuin aiempina kesinä. Haluan jättää mahdollisimman paljon aikaa ja tilaa yllätyksille ja spontaanille tekemiselle. Haluan lähteä kotoa aamulla tietämättä oikeastaan mitä aion tehdä, ja palata illalla kotiin onnellisena kaikesta siitä mitä ihanaa päivä toikaan tullessaan.

♡ matkustaa kotimaassa. Turku on ihana, erityisesti kesäisin. Porissakaan en ole koskaan käynyt ja tänä kesänä se saa luvan muuttua.

♡ remontoida ja sisustaa uutta kotia. Tiedän todellakin mitä teen aina silloin kun sataa, on kylmää, harmaata ja pilvistä. En malta odottaa, että muutto on kunnolla ohi, ja asunto siltä osin valmis että sitä voi oikeasti alkaa laittaa meille kodiksi.

♡ juoda vähemmän alkoholia kuin aiempina kesinä. Luonnoksissa on jo pitkään ollut tekeillä postaus alkoholista, muuttuneesta suhtaumisestani siihen, syitä siihen miksi olen sitä käyttänyt ja siihen miksi nyt en enää tahdo sitä juurikaan käyttää. Yritän saada sen valmiiksi heti, kun kiireet vähän helpottavat, sillä se on ehdottomasti yksi sellaisista teemoista joista haluaisin ihan älyttömästi teidän kanssa keskustella, kuulla näkemyksiä ja kokemuksia.

♡ käyttää ainakin yksi kesälomaviikoista mummolassa, eli mun vanhempien luona maalla. Asuimme siellä viime vuonna mm.koko kesän, joten tiedän että ihan erityisesti Alba kaipaa sinne ihan älyttömästi: uimaan pihan altaaseen, auttamaan mummoa puutarhatöissä, retkeilemään ja juoksemaan ystäviensä Leon (kissa) ja husse (ruohonleikkuri) perässä.

♡ syödä ulkona aina kun se säiden puolesta on mahdollista. Enkä nyt siis tarkoita ulkona ravintoloissa syömistä (vaikka sitäkin tulee kyllä kesäisin useammin tehtyä), vaan pihalla syömistä, oman keittiön ja grillin antimista. Kaikkihan tämän tietää, mutta ulkona syödessä kaikki maistuu aina vähän paremmalta.

♡ aloittaa joogan. Tänäkin kesänä ympäri kaupunkia järjestetään viikottain joogaa ulkona; puistoissa, terasseilla jne. Itse ajattelin kokeille Sörnäisten Rantatiellä sijaitsevan Le Blonin kesäjoogaa aina keskiviikkoisin ja lauantaisin, tai ainakin toisena niistä. Ja sen jälkeen voikin pelata vielä vaikka erän padelia viereisellä kentällä, ja niiden jälkeen pulahtaa uimaan viereiseltä mattolaiturilta. Ja sittenhän onkin jo melkein lounasaika ja tuolta samalta terassilta löytyy niin Vallila Bites kuin NA’AM Kitchenkin nälkäisille.

♡ pyöräillä kaikkialle, kaupunkipyörillä tietysti sillä olen unohtanut oman pyöräni muutama kesä sitten jonnekin, ja luulen ettei se ehkä enää ole enää siellä minne olen sen unohtanut. Enkä voi edes tarkistaa asiaa, sillä en kuollaksenikaan muista mikä se paikka on.

♡ Nukkua yön ulkona. Annika oli muistaakseni listannut tämän omaan kesän toivelistaansa, ja tajusin silloin että haluaisin todellakin tehdä saman. Leiriytyä johonkin ihanaan paikkaan lähelle vettä. Pakata mukaan hyvät eväät, otsalampun, pehmeät makuupussit ja tyynyt, hyvän kirjan ja uintikamat. Ottaa illan tullen pikkuinen kainaloon ja nukahtaa luonnon lauluihin.

-Juuri äsken ovelle tuotu CocoVi:n tuotepaketti, joka sisälsi siemenien ja marjojen lisäksi mm.levykaupalla raakasuklaata ja laatikollisen luomulaatuisia pähkinäisiä valipäläpatukoita. Täydellinen ajoitus sillä meillä onkin ollut missiona lopettaa karkin (ja vaalean, ei todellakaan raaka- suklaan syönti)

-Täydelliset ginatricotin mustat farkut. Ovat pelastaneet viimeisen kuukauden aikana niin monelta asukriisiltä. Ovat ylhäältä istuvat, lahkeista leveähköt, vähän vajaamittaiset ja rispaantuneet ja niissä on tietysti korkea vyötärö.

– Rutiinit. Rakastan tehdä asioita sen kummempia suunnittelematta. Suunnitelmat tuntuvat usein itse asiassa tosi ahdistavilta. Harvoin sovin esimerkiksi treffejä ystävien kanssa etukäteen, vaan soitan ja kerron että haluaisin nähdä nyt. Enkä useinkaan suunnittele päivän kulkua juurikaan etukäteen, vaan teemme mitä kulloinkin juuri sinä päivänä mieli tekee. Mutta sen vapaan haahuilun rinnalle kaipaan myös rutiineja. Ja rakastan niitä. Iltarutiineihin kuuluu kasvojen puhdistus, joka on lähestulkoon jo riitti, sillä teen sen sellaisella pieteetillä ja hartaudella etten kovinkaan montaa muuta asiaa. Ja joka aamu teen saman 10minuutin kasvojumpan, jonka jälkeen painelen kasvojen akupisteitä noin viiden minuutin ajan.

– Terveys. Sairastin melken koko joulu- ja tammikuun, joten tuntuu aivan uskomattoman ihanalta kun on vihdoin ihan kunnossa, ja ollut sitä jo pidempään kuin kuukauden.

– Aurinko. Ei varmaan tarvi perustella mitenkään.

– Rohkeus. Että uskallan olla juuri niin paljon tai vähän kun oikeasti olen. Ainakin välillä..

– Alba, joka on yhtäkkiä alkanut pyytämään iltaisin anteeksi niitä asioita missä on toiminut väärin tai huonosti. Sellaisiakin, jotka ovat menneet minulta ohi.

– Se, että tänään on keskiviikko enkä ole menettänyt hermojani vielä kertaakaan, vaikka voin paljastaa että aika lähellä se on ollut useana aamuna kun kaikki heräämisestä päiväkotiin asti tehdään kiljumisen ja sätkimisen ja rimpuilun saattelemana (ok. Ei ihan joka aamu, ja ei oikeasti ihan kaikkea). Uhmaikä, ahh! Love u.

– Se, että saan WSOY:lta luettavaksi juuri minulle valittuja kirjoja heidän uutuuksistaan. Tänään sain käsiini J.S Monroen Löydä Minut- dekkarin, jonka pelkän takakannen lukeminen ahdisti ja pelotti. Tekisi mieli tarttua kirjaan heti, mutta kokemuksesta tiedän ettei kannata tehdä sitä ennen kuin on varma siitä, että meikäläisellä on aikuista seuraa 24h/vrk vähintään viikon kirjan lukemisen jälkeen, ja tietysti sen aikana. Nään painajaisia, alan pelätä pimeää (olen 30, ja kyllä) ja jokaista ääntä, vastaantulijoista nyt puhumattakaan.

– Ruoka. Ja erityisesti juuri äsken lounaaksi syömäni sitruunarisotto, joka oli niin hyvää että teki vähän mieli itkeä.

– Kaksi viikkoa sitten lahjaksi saatu kukkakimppu on edelleen hengissä ja voi hyvin. Eilen karsin kimpusta ne eniten pystyyn kuolleen näköiset yksilöt, ja nyt se näyttää taas ihan tuoreelta ja uudelta.

– Ystävät. Erityisen kiitollinen olo viime lauantai-illasta ja kolmen ystävyksen keskusteluista. Puhuimme mm parisuhteista ja ajattelimme kaikki aiheesta todella eri tavoin, mutta ymmärsimme silti toisiamme. Tässä muuten aihe, josta haluaisin ehdottomasti kirjottaa. Kiinnostaisiko?

– Tulevaisuus. Se, että se alkaa hiljalleen kirkastua. Niin paljon kaikkea hyvää ja ihanaa ja mielenkiintoista ja kivaa mihin haluaisin (ja tiedän voivani) ryhtyä. Erityisen hyvältä tuntuu se, että ympärillä on joukko ihmisiä, joiden kanssa tiedän voivani tehdä ihan mitä vain.

– Koti. Aina vaan. Sain ripustettua juuri taulut seinälle. Istun tässä keittiön, valkoiseksi maalatun, pöydän ääressä. Ikkunoista näen sinisen, pilvettömän taivaan. Koti on siisti. Astian- ja pyykinpesukone hurisee. Tuoreita kukkia on jokaisella ikkunalaudalla, ja viherkasvienkin määrä triplaantunut viimeisten viikkojen aikana.

– Oma aika. Juuri nyt. Tiedän, että seuraavat viisi tuntia ovat ihan vain minulle itselleni ja tälle näppäimistölle.


jacket: bik bok / polo: soaked in luxury (kaverilta  salaa lainattu…) / jeans: bik bok

Kiitollinen olo myös tyypistä, joka otti nämä kuvat. Ihan jo pelkästään siksi, että on olemassa, mutta myös siksi että pitää valokuvauksesta melkein yhtä paljon, kuin minä.

Kuvat: Rami Karhapää

Processed with VSCO with f2 preset

Miksi voin juosta 5 kilometrin lenkkejä, mutta 50m matka kotoa bussipysäkille juosten tuntuu siltä että niin keuhkot kuin aivotkin jäjähtävät? Mitä tämä on? En käsitä. Entinen pikajuoksija kuitenkin.

Miksi olen tänään töiden tekemisen sijaan pelannut kolme tuntia 10fastfingers.com: ssa kuinka monta sanaa pystyn kirjoittamaan minuutissa. Älkää kokeilko. Koukuttavampaa kuin aika moni muu asia tässä maailmassa.

Processed with VSCO with f2 preset

Mitä teen tammikuussa kun tulee oikeasti kylmä kun pukeudun nyt jo niihin kaikkein paksuimpiin takkeihini?

Miten on mahdollista, että olen herännyt melkein kuukauden putkeen yöllä lähes minuutilleen tasan kello 4.18? Ja voisinko kiitos saada samanlaista täsmällisyyttä ja säännöllisyyttä kaikkeen muuhunkin tekemiseeni?

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Latasin puhelimeeni appin, joka kertoo kuinka paljon käytän puhelintani päivässä. Ja. En kehtaa edes kertoa kuinka monta tuntia siihen kuuluu.
Seitsemän.
Siis 7. !!!!!! SEITSEMÄN.
Jännä, että joskus tuntuu siltä, ettei aika meinaa riittää mihinkään.
Puolustukseni voin tosin sanoa, että teen todella paljon töitä puhelimellani. Vastaan aina sähköposteihin puhelimella, muokkaan kuvia puhelimella, kirjoitan aina kaikki tekstit puhelimen muistiin jne. Lisäksi myös siis puhun puhelimessa aivan järkyttävän monta tuntia viikossa.
Mutta silti. Käytän tähän puhelimen räpläämisen vuorokaudessa enemmän aikaa kuin nukkumiseen. Sairasta.

Processed with VSCO with f2 preset

Olen kuunnellut nyt repeatilla näitä kahta kappaletta: tätä https://m.youtube.com/watch?v=oVb2TXj_Zg0 ja tätä https://m.youtube.com/watch?v=El2yYlwghlY vaikka pidän vaan toisesta.

Nieleskelin ihan tosissani itkua tänään aamulla ratikassa kun ehkä noin 10- vuotias poika tarjosi jotenkin uskomattoman automaattisesti ja sympaattisesti omaa paikkaansa kyytiin nouseelle vanhukselle.
Eikä tämä ole ollut suinkaan ainoa kerta tänään, kun olen ollut lähellä itkua siksi, että joku toimii juuri niin kuin kuuluukin.
Mikä minua vaivaa?

Processed with VSCO with f2 preset

MIKSI KUKAAN EI OLE KERTONUT MINULLE SELLAISESTA SIVUSTOSTA KUIN LENTODIILIT.FI???????????

Tai sitä, että ääniviestejä voi kuunnella ihan samaan tapaan kuin jos puhuisi puhelimessa? Olisin välttynyt aika monilta kiusaannuttavilta tilanteilta, jolloin olen alkanut julkisella paikalla kuunnella ääniviestiä, jonka sisältö ei olekan ollut ehkä sellainen jota kukaan ympärillä oleva olisi todellakaan halunnut kuulla….

Miksi mun ei nykyään koskaan tee aamuisin mieli mtään muuta kuin ranskalaisia?? Vaikka yritän miettiä smoothiebowleja, ja avocadoleipiä niin tahdon vain mahdollisimman syvällä rasvassa paistettuja ranskalaisia.

Processed with VSCO with f2 preset

Tänään ei tee mieli sanoa mitään sen kummempaa. On vaan jotenkin ihan valtavan hyvä ja levollinen olo. Tekee mieli jakaa tästä hyvästä, kertoa kaikille että ah, vihdoinkin se onni on löytänyt myös tänne meikäläisen luo. Siksipä tässä kymmenen asiaa, joiden ansioista olen tänään ollut onnellinen, iloinen vähintäänkin. Ja tiedättekö- näitä olisi tullut helposti vielä vaikka toinen mokoma lisää.

Processed with VSCO with f2 preset

1. Monta kuukautta solmussa ollut ihmissuhde, joka on vihdoin suoristunut, eikä enää vie päivistäni yhtään ylimääräistä energiaa tai aikaa.

2. Se, että Alba on jo useamman kuukauden kertonut parhaiksi ystävikseen niitä kysyttäessä Leon ja Hussen. Kuulostavat ehkä ihan tavallisilta naapurin lapsilta, mutta eheii Leo on kissa ja Husse Husqvarnan ruohonleikkuri.

3. Kasvojen iho on vihdoin palannut takaisin normaaliksi itsekseen e-pillereiden lopettamisen ja uusien, oikeasti toimivien, kosmetiikkatuotteiden (näistä lisää myöhemmin) ansioista.

4. Kaksi uutta takkia meikäläisen mittavaan takkikokoelmaan. Ja todellisuudessa multa ei löytynyt yhtäkään edes melkein samanlaista ennestään. Toinen takeista on ylisuuri musta untuvatakki, ja toinen vaaleanpunainen pitkähkö hattaratakki (molemmat näette ihan pian). Näiden kahden ansioista ajatus talvesta ei tunnu ollenkaan pahalta. Päinvastoin itseasiassa.

5. Se, että sain sanottua ääneen useammallekin ihmiselle sellaisen asian, jota olen kantanut sisälläni kuukausia yksin, koska olen ajatellut sen olevan aivan liian kamalaa kenellekään kerrottavaksi. Ja sillä sekunnilla kun sain kakistettua asian ulos, tajusin kuinka vähän kamalaa se oikeastaan olikaan. Kamalinta olikin se, että kuvitteli olevansa yksin asian kanssa.

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

6. Olen löytänyt (tai siis yksinkertaisesti ihan vaan järjestänyt) taas aikaa kirjoille. Lukemiselle ja kuuntelemiselle. Ja ahh, kuinka onnelliseksi ihminen voi lukiessaan tulla. Tätä oli oikeasti ollut ikävä! Nyt kirjahyllyssäni on viisi todella kiinnostavaa kirjaa odottamassa avaamistaan, yöpöydällä kaksi kirjaa kesken ja niiden lisäksi kuuntelen aktiivisesti kahta eri äänikirjaa. Hassua, miten oma elämä tuntuukin yhtäkkiä isommalta. Ja kuinka vapauttavaa on ajatella muutakin, kuin vain omia asioitaan.

7. Sateet. Tiedän, etten olen ainoa joka on fiilistellyt aidosti niitä sateisia päiviä. En tiedä mistä johtuu, mutta vielä kertaakaan en ole ajatellut että loppuisivat jo. Enkä vielä kertaakaan ole antanut niiden vaikuttaa tekemisiini ja menemisiini, tai edes fiilikseeni. Olemme ulkoileet tuntikaupalla myös silloin kun on satanut aivan järkyttävästi, olen käynyt ystävän kanssa kävelyllä sateista viis. Ja kiertänyt ylimääräisiä kortteleita ihan vain siksi, että sateen ropina hartioilla on tuntunut niin hyvältä. Mutta myönnettäköön, että eilen ja tänään olen ollut ihan erityisen onnellinen. Koska aurinko. Silti.

8. Yhden parhaimman ystäväni yllätys 30-synttärit viime lauantaina. En todellakaan edes muista milloin viimeksi olisimme ollut koko ystäväporukka yhden ja saman katon alla samaan aikaan. Enkä myöskään muista milloin viimeksi olisi ollut yhtä hauskaa. Mikä siunaus, että elämässä on ihmisiä jotka ovat olleet siellä melkein aina. Ja sitten on niitä, jotka eivät oikeasti ole mutta tuntuvat silti ihan siltä.

9. Se, että saan taas olla Alban kanssa tämän viikon. Se tarkoittaa viikon vapaata kaikista ankeista ajatuksista, viikon vapaata siitä tunteesta että on jotenkin merkityksetön, viikon vapaata siitä, ettei ihan tiedä mihin on menossa. Koska näillä viikoilla kaikki on aina hyvin. Ehkä toisinaan vähän väsyttää, mutta muuten mikään ei ole huonosti. Käsittämätöntä, että jossain noin pienessä voi olla niin järkyttävän suuri voima.

10. Nukun taas hyvin! Ja se on ehkä suurinta luksusta, mitä voin edes kuvitella. Tunnen itseni taas itsekseni. Jaksan, pystyn ja onnistun. Väsymys ja unettomuus tekee psyykkeelle oikeasti älyttömiä temppuja, saa kuvittelemaan ja tuntemaan kaikenlaista. Tuntuu ihanalta olla taas levännyt, energinen oma itsensä. Hallelujah!

Processed with VSCO with f2 preset

Ja koska, rakastan kommentteja. Haluan niitä. Niin please, kertokaa kolme asiaa joiden takia te hymyilitte tänään.

Kiitos ja pus.