*Kaupallinen yhteistyö K-citymarketin kanssa

7EFCEE3B-EC06-4290-9095-BE9703AC8664

Ah, ihana marraskuu. Ja lupa fiilistellä joulua ja tätä tunnelmallista pimeää (okei, ihan niinku siihen kukaan mitään lupaa edes tarvitsisi). Ensimmäistä kertaa pitkään, pitkään aikaan oikeasti innostun siitä, että talvi ja joulu lähestyy. Ihan niin, että sitä tekee mieli laittaa kotiinkin.

Olen asunut omillani yli kymmenen vuotta, ja vielä koskaan en ole laittanut joulua yhteenkään omaan kotiini. Jos kynttilöitä ja glögiä jääkaapissa ei sellaisiksi lasketa, ja eihän niitä lasketa. Olen aina viettänyt tuota juhlaa vanhempieni luona, ja ajatellut ettei sen vuoksi kannata panostaa omassa kodissaan. Mutta tänä vuonna ajattelin toimia toisin. Tämä vuosi on ollut, ja tulee olemaan muutenkin monella tapaa todella erilainen kuin aikaisemmat, joten olkoon se myös ensimmäinen kun laitan joulun kotiimme. Meille kahdelle. Minulle ja Alballe.

Processed with VSCO with f2 preset4EF99C22-4F88-423B-B127-A552B09CAE1F

Kaltaiselleni ihmiselle, joka on a) sekä maailman surkein käyttämään aikaansa, että b) järkyttävän mukavuuden- ja helppouden haluinen (monien asioiden suhteen nyt ainakin), on valtavan suuri helpotus että on olemassa sellaisia asioita kuin valtavat supermarketit, joista saa yhdellä pysähdyksellä hankittua liki kaiken mitä voi edes kuvitella tarvitsevansa.

K-citymarket lanseerasi nyt syyskuussa uuden Hemtex24, kodintekstiili-linjansa, jonka tuotteisiin olen nyt tämän yhteistyön tiimoilta päässyt tutustumaan ja niistä innostumaan. Tämän linkin takaa voitte käydä kurkkimassa malliston tuotteita, mutta saman voitte tehdä myös lähimmässä K-citymarketissanne. Pääsette hypistelemään ja hipelöimään kaikkia niitä ihania tekstuureja ja materiaaleja. Myönnettäköön, että kun ensimmäisen kerran kuulin tästä saatoin olla iiihan aavistuksen skeptinen; voisiko marketista saada muka oikeasti jotain aidosti tyylikästä ja kivaa kotiin? Epäilin siihen asti kunnes löysin tuotteita myyvälle osastolle: yksinkertaisia, simppeleitä, elegantteja ja tyylikäitä printtejä, kauniita, hillittyjä värejä, pehmeitä, ylellisiä pyyhkeitä, lakanoita, päiväpeittoja ja vilttejä. Upeita lasimaljakoita, vaaseja, pehmeitä koristetyynyjä ja järkyttävän kaunis marmoritarjotin- niihin ensimmäiseksi kiinnitin huomioni. Ihan turhaan olin siis epäillyt. Todellakin marketista voi löytää niitä ihan oikeasti tyylikkäitä kodintekstiilejä ja -tuotteita.

collage23232 7A6036BB-1487-4373-899E-3CC59E803EA9Processed with VSCO with f2 preset

Meiltä kotoa löytyy jo malliston vuodevaatteita, maljakoita, tyynyjä, keittiötarvikkeita ja nyt viimeisimpänä noita ylellisen pehmoisia pyyhkeitä, joihin ajattelin sitten joulusaunan jälkeen kietoa niin itseni kuin kaikkein kalleimman aarteenikin. Sitä ennen katsastan kuitenkin koko malliston valikoimaa silmällä pitäen uuden kodin sisutamista, ja sitä tulevaa joulua. Koska meikäläinen haluaa taas päästä helpolla ja saada silti hyvää, niin ajattelin hoitaa kaiken tämän heti seuraavalla kauppareissulla.

Processed with VSCO with a5 preset

Processed with VSCO with a5 preset

Terveisiä täältä, ei uuden kodin mutta uuden huoneen, työpisteeltä.
Kerroin jo aiemmin, että tulimme Alban kanssa nyt ainakin hetkeksi tänne vanhemmilleni asumaan. Vielä en tiedä, kuinka väliaikainen tämä ratkaisu on tai mihin me lopulta asetumme, mutta juuri nyt tuntuu hyvältä olla täällä. Apua ja seuraa on koko ajan lähellä ja saatavilla. Ruokaa ei tarvitse laittaa eikä syödä yksin. Rakas sisko ja tämän ihana perhe asuvat kahden minuutin automatkan päässä. Tilaa täällä on niin paljon, että omaa rauhaa saa kyllä aina halutessaan aivan jokainen meistä.

Lapsen kanssa tuntuu ihan erityisen ihanalta se, että ulos omalla, valtavalle pihalle pääsee suoraan ovesta. Sinne ei tarvitse mennä hissillä, eikä ovea tarvitse lukita lähtiessään. On helppoa palata sisään lisäämään tai vähentämään vaatteita, tai hakemaan unohtuneita leluja tai eväitä. Huomaan, että täällä tulee ulkoiltua huomattavasti enemmän, kuin mitä meillä kaupungissa tuli, koska se lähteminen siellä oli projekti aina jo itsessään. Täällä ulos voi vain mennä, ilman sen kummempia suunnitelmia. Ei tarvitse aina raahautua sinne vähän ankeaan lähipuistoon norkoilemaan, vaan voi puuhastella kaikkea tässä omalla pihalla. Juosta kilpaa, pelata jalkapalloa, heitellä frisbeetä. lotrata vedellä, haravoida ja kiipeillä. Sellaista tekemistä, joka on hauskaa niin äidille kuin lapsellekin. Täällä ollaan grillailtu useampana iltana, juotu aamukahvit ulkona melkein jokaisena päivänä. Tehty kaikkea sellaista, jonka linkitän vahvasti kesään. Täällä se tuntuu jotenkin voimakkaammin kuin kaupungissa, enkä oikein edes tiedä miksi.

Ja tietysti ihan erityisen ihanaa täällä asumisessa on se, että Alba saa viettää sitä niin tärkeää aikaa isovanhempiensa, serkkujensa ja sisarusteni kanssa. Täällä me kaksi , minä ja Alba, saamme olla yhdessä koko ajan, ja se tuntuu tietysti ihan valtavan suurelta etuoikeudelta, vaikka välillä luonnollisesti vähän hermoille käykin. Uhmaikäinen, kovatahtoinen pian kolmivuotias – voitte varmasti kuvitella.

Processed with VSCO with a5 preset Processed with VSCO with a5 preset

Luonnollisesti tämä kaikki vaatii kuitenkin vähän totuttelua. Voin myöntää, että tuntuu ajoittain aika hassulta koko elämä. Tämä kaikki mitä on tapahtunut, ja tapahtuu koko ajan. Uudet asiat, rutiinit, käsitys itsestä ja siitä millaisena kuvitteli oman elämänsä. Kaikkea sitä rakennetaan tässä koko ajan uudelleen. Hiljalleen. Ja se tuntuu hyvältä tehdä juuri täällä. Täällä on sellainen olo, että on ihan ok olla väsynyt, on ihan ok ettei juuri nyt ehkä pärjäisi yksin niin hyvin kuin tahtoisi, on ihan ok myöntää kaipaavansa apua ja ihan ok myöntää olevansa vähän hukassa kaiken kanssa. Mutta samaan aikaan tunnen kuinka voimat lisääntyvät päivä päivältä. Ihan niin kuin valokin.

Kaikki on oikeastaan aika hyvin.
Nyt ja tässä.

Pian saan Albankin kotiin viikonlopun reissulta, enkä muista milloin viimeksi olisin odottanut tai kaivannut mitään niin paljon kuin nyt tuota pientä. Tähän ikävään tulee varmasti olemaan se suurin tottuminen. Enkä oikein tiedä tottuuko siihen edes koskaan. Tietääkö joku?

image

Voihan vapaus.
Muutto ohi. Pakkaaminen ohi. Roudaaminen ohi. Tavaroiden ajaminen paikasta a 100kilometrin päähän paikkaan b; ohi. Purkaminen ohi. Kaikki ohi. Ihanaa! Nyt voi taas keskittää energiansa ihan kaikkeen muuhun. Tosin tällä hetkellä sitä energiaa ei ihan järkyttävästi ole. Perjantaina tuotiin viimeiset ja siis suurin osa tavaroista tänne väliaikaiseen kotiin. Ja vaikka sinä yönä nukuin paremmin, kuin viimeiseen kolmeen yöhön sitä ennen yhteensä, niin silti lauantaina aamupäivällä nukahdin junaan jo ennen kuin oltiin ehditty edes Pasilaan ja havahduin hereille vasta, kun piti vaihtaa Riihimäellä junasta toiseen. En ollut edes tajunnut olevani väsynyt. Tänään iltapäivällä nukahdin kesken Alban ja mun leikkien. Ihan tosta noin vaan, ilman varoitusta. Nyt kello on kymmenen ja suunnilleen jostain kuudesta asti olen odottanut sitä että pääsisin nukkumaan. Miten niin univelkaa? Miten niin stressi purkautuu?
Mutta onneksi seuraavat viisi päivää on aikaa kuroa umpeen niitä unettomia öitä.
Ei haittaa. Etenkään kun jokaiselle niille viidelle päivälle on luvattu aurinkoa ja yli kymmenen astetta lämmintä.

imageimage

Huomenna ajattelin heti ensimmäisenä keittää kahvit ja juoda ne tuolla kesähuoneessa, joka tänään siivotiin ja laitettiin talviteloilta kuntoon. Tänään korkattiin myös grillikausi, huomenna sitten aamukahvit ulkona- kausi.
Takana ihana, vaikkakin melkoisen väsynyt vappu. Toivottavasti siellä on menty vähän virkeämpinä!

Processed with VSCO with hb1 preset

Apua, kuinka hyvältä tuo lisääntynyt valon määrä tuntuu. Jos ei siis nyt oteta huomioon sitä, että viimeiset kaksi päivää on ollut järkyttävän, suorastaan räikeän harmaata. Ja on tuullut niin, että välillä on pelottanut että ei pelkästään tukka-, vaan koko pää lähtee. Silti. Se, että aamulla herätessä ei tarvitse enää sytyttää kaikkia kodin kymmentä valoa, yksi riittää- kirkkaimpina aamuina ei todellakaan tarvitse yhtäkään. Tai se, että vielä kuudelta iltapäivällä näkee eteensä tuntuu niin hyvältä. Vähän niinku moni muukin asia tällä hetkellä. Vaikka edelleen on myös monta asiaa, jotka ovat auki. Kipeitä, hankalia ja uusia. Niin silti jokaisessa päivässä on jo huomattavasti enemmän asioita, jotka tuottavat iloa kuin surua. Valoa kohti, todellakin. Niin kalenterissa kuin meitsin mielessäkin. Ja se tuntuu uskomattoman vapauttavalta.

Tuon valon mukana pitkään nukuksissa ollut into sisustaa ja laittaa kotia on herännyt taas eloon. Enää ei tosin tee mieli laittaa tätä nykyistä, sillä tässä tuskin enää kovin pitkään asutaan. Mutta sitä jotain tulevaa uutta sisustan ja laitan jo mielessäni. Haluan ainakan valtavan korkeat huoneet, valkoiset lautalatiat ja ikkunat kahteen suuntaan. Isot ikkunat, pienillä ruuduilla. Eipä sitten muuta. Sen täydellisen asunnon löytymiseen saakin mennä hetki. Vielä ei ole kiire mihinkään tästä nykyisestä. Ehkä kesällä, ehkä syksyllä. Mutta sen tiedän ainakin varmaksi, että aion kopioida äidiltäni ainakin muutaman asian. Valtavat viherkasvit ja sen, ettei kaiken tarvi olla aina ihan niin justiinsa. Paitsi kirjojen. Haluaisin ennen kaikkea, että tulevassa kodissa tuntuisi joltain. Kodilta. Että se olisi paikka, jossa olisi hyvän ja turvallisen lisäksi, inspiroitunut olo. Sellainen olo, mikä tulee aina kun menen kotiin vanhempien luo. Tuolla tai siellä on jotain erityistä. Yhtäkkiä täytyn jollain erikoisella luovuudella, ideoilla ja innolla aina kun viivyn pidempään kuin hetken. Haluan saman myös omaan kotiini. Ehkä äiti osaa auttaa siinäkin.

collage123Processed with VSCO with hb1 preset

image41 collage222

Viherkasvien hengissäpitämisessä äiti ainakin saa luvan auttaa. Sillä se taito ei todellakaan ole siirtynyt geeniperimänä polvelta toiselle.