-Juuri äsken ovelle tuotu CocoVi:n tuotepaketti, joka sisälsi siemenien ja marjojen lisäksi mm.levykaupalla raakasuklaata ja laatikollisen luomulaatuisia pähkinäisiä valipäläpatukoita. Täydellinen ajoitus sillä meillä onkin ollut missiona lopettaa karkin (ja vaalean, ei todellakaan raaka- suklaan syönti)

-Täydelliset ginatricotin mustat farkut. Ovat pelastaneet viimeisen kuukauden aikana niin monelta asukriisiltä. Ovat ylhäältä istuvat, lahkeista leveähköt, vähän vajaamittaiset ja rispaantuneet ja niissä on tietysti korkea vyötärö.

– Rutiinit. Rakastan tehdä asioita sen kummempia suunnittelematta. Suunnitelmat tuntuvat usein itse asiassa tosi ahdistavilta. Harvoin sovin esimerkiksi treffejä ystävien kanssa etukäteen, vaan soitan ja kerron että haluaisin nähdä nyt. Enkä useinkaan suunnittele päivän kulkua juurikaan etukäteen, vaan teemme mitä kulloinkin juuri sinä päivänä mieli tekee. Mutta sen vapaan haahuilun rinnalle kaipaan myös rutiineja. Ja rakastan niitä. Iltarutiineihin kuuluu kasvojen puhdistus, joka on lähestulkoon jo riitti, sillä teen sen sellaisella pieteetillä ja hartaudella etten kovinkaan montaa muuta asiaa. Ja joka aamu teen saman 10minuutin kasvojumpan, jonka jälkeen painelen kasvojen akupisteitä noin viiden minuutin ajan.

– Terveys. Sairastin melken koko joulu- ja tammikuun, joten tuntuu aivan uskomattoman ihanalta kun on vihdoin ihan kunnossa, ja ollut sitä jo pidempään kuin kuukauden.

– Aurinko. Ei varmaan tarvi perustella mitenkään.

– Rohkeus. Että uskallan olla juuri niin paljon tai vähän kun oikeasti olen. Ainakin välillä..

– Alba, joka on yhtäkkiä alkanut pyytämään iltaisin anteeksi niitä asioita missä on toiminut väärin tai huonosti. Sellaisiakin, jotka ovat menneet minulta ohi.

– Se, että tänään on keskiviikko enkä ole menettänyt hermojani vielä kertaakaan, vaikka voin paljastaa että aika lähellä se on ollut useana aamuna kun kaikki heräämisestä päiväkotiin asti tehdään kiljumisen ja sätkimisen ja rimpuilun saattelemana (ok. Ei ihan joka aamu, ja ei oikeasti ihan kaikkea). Uhmaikä, ahh! Love u.

– Se, että saan WSOY:lta luettavaksi juuri minulle valittuja kirjoja heidän uutuuksistaan. Tänään sain käsiini J.S Monroen Löydä Minut- dekkarin, jonka pelkän takakannen lukeminen ahdisti ja pelotti. Tekisi mieli tarttua kirjaan heti, mutta kokemuksesta tiedän ettei kannata tehdä sitä ennen kuin on varma siitä, että meikäläisellä on aikuista seuraa 24h/vrk vähintään viikon kirjan lukemisen jälkeen, ja tietysti sen aikana. Nään painajaisia, alan pelätä pimeää (olen 30, ja kyllä) ja jokaista ääntä, vastaantulijoista nyt puhumattakaan.

– Ruoka. Ja erityisesti juuri äsken lounaaksi syömäni sitruunarisotto, joka oli niin hyvää että teki vähän mieli itkeä.

– Kaksi viikkoa sitten lahjaksi saatu kukkakimppu on edelleen hengissä ja voi hyvin. Eilen karsin kimpusta ne eniten pystyyn kuolleen näköiset yksilöt, ja nyt se näyttää taas ihan tuoreelta ja uudelta.

– Ystävät. Erityisen kiitollinen olo viime lauantai-illasta ja kolmen ystävyksen keskusteluista. Puhuimme mm parisuhteista ja ajattelimme kaikki aiheesta todella eri tavoin, mutta ymmärsimme silti toisiamme. Tässä muuten aihe, josta haluaisin ehdottomasti kirjottaa. Kiinnostaisiko?

– Tulevaisuus. Se, että se alkaa hiljalleen kirkastua. Niin paljon kaikkea hyvää ja ihanaa ja mielenkiintoista ja kivaa mihin haluaisin (ja tiedän voivani) ryhtyä. Erityisen hyvältä tuntuu se, että ympärillä on joukko ihmisiä, joiden kanssa tiedän voivani tehdä ihan mitä vain.

– Koti. Aina vaan. Sain ripustettua juuri taulut seinälle. Istun tässä keittiön, valkoiseksi maalatun, pöydän ääressä. Ikkunoista näen sinisen, pilvettömän taivaan. Koti on siisti. Astian- ja pyykinpesukone hurisee. Tuoreita kukkia on jokaisella ikkunalaudalla, ja viherkasvienkin määrä triplaantunut viimeisten viikkojen aikana.

– Oma aika. Juuri nyt. Tiedän, että seuraavat viisi tuntia ovat ihan vain minulle itselleni ja tälle näppäimistölle.


jacket: bik bok / polo: soaked in luxury (kaverilta  salaa lainattu…) / jeans: bik bok

Kiitollinen olo myös tyypistä, joka otti nämä kuvat. Ihan jo pelkästään siksi, että on olemassa, mutta myös siksi että pitää valokuvauksesta melkein yhtä paljon, kuin minä.

Kuvat: Rami Karhapää

Perjantai ja aurinko. Ihan äkkiseltään en keksi kovin montaa toimivampaa comboa. Etenkään kun edessä on täysin vapaa viikonloppu. Seuraava kalenteriin kirjattu meno on maanantaina kello kymmenen. Suunnitelmissa on lähinnä vain päämärätöntä haahuilua kaupungissa toivottavasti auringonpaisteessa, pitkälle iltapäivään venytettyjä aamiaisia, ystäviä, sarjoja sängyssä myslin ja hillon kanssa (mikä nerokas yhdistelmä, ja jota kokeilin ensimmäisen kerran vasta nyt kolmekymmentä vuotiaana!), muutaman tulevan kamppiksen kuvaaminen, ehkä muutama lasi viiniä, kirppikselle menevien vaatteiden läpikäyminen ja hinnoittelu (ensi viikolla vien järkyttävän määrän vaatteita, kenkiä ja asusteita myyntiin- pysykää kuulolla), lauta- tai korttipelejä ja sunnuntaina haluan ehdottomasti Early Birdiin aamiaselle. Edellisestä kerrasta on jo kaksi viikkoa ja ikävöin ihan todella sitä samettisen pehmeää munafoamia ja niitä grillattuja juustoleipiä.

Mitä suunnitelmia sulla on viikonlopulle? Tai elämälle? Tai ihan mille vaan.

Ihanaa perjantaita!

pst. Tuolla sivupalkissa on nyt menossa lukijatutkimus. Olisi ihanaa jos jaksaisitte käydä osallistumassa. Vastaajien kesken arvotaan kaksi 100€: n Iittalan lahjakorttia.

 

*Kaupallinen kampanja yhdessä KappAhlin kanssa

Processed with VSCO with f2 preset

Se aika vuodesta. Pikkujoulukausi, tiedättehän. Tai ihan vaan talven juhlakausi. Sillä niitähän riittää kyllä joulun jälkeenkin. Syitä pukeutua vähän paremmin, panostaa vähän enemmän. Ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä, etten ole mitenkään erityisen innokas, saatika osaava, laittautuja. Minut näkee mekossa lähinnä silloin, kun ulkona tarkenee vielä paljain säärin. En tiedä miksi, mutta vihaan sukkahousuja enemmän kuin noin tuhatta muuta asiaa tässä maailmassa, ja siksi aika harvoin tekee mieli pukeutua niin että on pakotettu niihin. Aina toisinaan on kuitenkin tilaisuuksia, joihin tahtoo, ja on tarpeen, pukeutua vähän paremmin. Valitsen silloin yleensä aina joko housut, haalarin tai niin pitkän mekon, ettei sen kanssa tarvitse pukea mitään.

Tämän yhteistyön tiimoilta kävin KappAhlin Aleksanterinkadun myymälässä katselemassa sesongin juhlavaatteita ja alkuun kiikutin sovitettavaksi tietysti lähinnä niitä housuja ja juhlavia paitoja. Mutta voitteko kuvitella (itsehän en olisi voinut), että olin lopulta sellaisessa tilanteessa, että kokonaiset kuusi (6!) mekkoa olivat sellaisia, joiden kanssa olisin helposti voinut kuvitella viihtyväni kokonaisen illan. Ja joissa olisin jopa tuntenut itseni ihan itsekseni, enkä sisiliskoksi joka on yrittänyt änkeä itsensä käärmeen nahkoihin : vähän sinne päin, mutta kuitenkin aika todella kaukana siitä mitä pitäisi.

Voin siis sanoa yllätyneeni todella positiivisesti. Sekä siitä kuinka laaja valikoima erilaisia juhlavaatteita myymälästä löytyi, että siitä kuinka erilaisia vaariatioita noilla sieltä löytyvillä osilla pystyi luomaan.

Tässä teille nyt niistä kahdeksasta kokeilemastani asusta kaksi, jotka päälläni voisin kuvitella itseni menemässä oikeastaan ihan mihin tahansa. Viihdyn, nautin olostani ja tunsin itseni kauniiksi. Sitähän ne vaatteet parhaimillaan tekevät.

Processed with VSCO with f2 preset Processed with VSCO with f2 preset collage3 Processed with VSCO with f2 preset

Ensimmäinen asu:

Turvallinen valinta esimerkiksi juuri sukkahousukammoiselle. Koen, että tyylistä tai juhlavuudesta ei tarvitse tinkiä, vaikka valitsisikin mekon sijaan housut ja bleiserin. Pidä silloin vain mielessä, että molemmat istuvat hyvin, ovat oikeaa kokoa, siistit ja sellaiset joissa tunnet itsesi piirun verran ryhdikkäämääksi ja rohkeammaksi kuin oikeasti olet. KappAhlista löytyi itse asiassa useampikin kiva bleiseri, ja näitä mustia suoria housujakin oli laaja kavalkaadi: oli leveämpää, lyhyempää, tiukempaa, vähän sporttisempaa, väljempää jne. Kliseisesti: aika suurella varmuudella melkein jokaiselle jotakin.

Kun peittää paljon voi myös paljastaa vähän, tai vaikka tosi paljonkin jos siltä tuntuu, mitään sääntöjähän ei oikeasti ole – paitsi silloin kun on – joten puin itse tuon bleiserin alle vain kauniin, lyhyen topin ja tadah. Se oli siinä. Ehdottomasti meikäläisen luottoasu tuleviin talven juhliin. Ja arkeenkin.

Processed with VSCO with f2 preset Processed with VSCO with f2 preset collage collage2 Processed with VSCO with f2 preset

Toinen asu:

”Oiii äiti! Näytät ihan tytöltä” kommentoi Alban kun näki minut tässä asussa. Voi hyvinkin olla, että ensimmäinen kertaa, kun hän näkee minut sekä mekossa että koroissa samaan aikaan. Yleensä valitsen vain toiset, jos mahdollista. Voi siis sanoa, että tällaisena minut aika harvoin näkee. Mutta viihdyin. Ihan jopa nautin olostani. Ja mietin, että miksi en oikeastaan useammin pukeudu näin. Tuo samettimekko on päällä ihan uskomattoman mukava, siis sen lisäksi, että on aivan älyttömän kaunis. Mekon pituutta saa säädettyä noilla sivuilla olevilla nyöreillä, ja niillä saa kätevästi vietyä lisää kangasta sinne, missä sitä kaivataan. Yli polven ulottuvien saappaiden kanssa ne vihoviimeiset sukkahousutkin voi melkein skipata.

*Kaikki päälläni olevat tuotteet kenkiä lukuunottamatta ovat KappAhlin.

IMG_3346

Kysyin (turhan pitkäksi venähtäneen) blogiloman jälkeen teiltä mistä tahtoisitte minun kirjoittavan, tai mitä kuvaavan. Ehdottomasti eniten toivottiin lisää asuja. Se ehkä hieman yllätti, sillä ajattelin jokaisen jo unohtaneen että minäkin tosiaan pukeudun koska edellisistä asukuvista on niin järjettömän pitkä aika. En uskalla edes alkaa laskea kuinka pitkä. Nyt tässä kesän aikana on kyllä ymmärtänyt kuinka paljon helpompaa aivan todella moni asia oli silloin kun taloudessa oli kaksi aikuista; toinen joka pukeutui, ja toinen joka jaksoi kuvata ne pukimet mm.siis. Keksisin äkkiseltään kyllä liudan muitakin asioita, jotka olivat helpompia silloin. Kuten esimerkiksi se, että joku kävi _aina_ ruokakaupassa minun puolestani. Ei varmaan mennä kovin paljon metsään jos sanon, että jouduin sinne liki yhdeksän vuoden suhteemme aikana itse noin.kerran kuukaudessa. Ja se on aika vähän se. Nykyään tosin olen alkanut jo pitää tästä lähes päivittäisestä rutiinista, ihan vain ja ainoastaan siksi kuinka etevä lapsen-kanssa-kaupassa-kävijä minusta on kehkeytynyt. En edes muista milloin viimeksi olisin ärsyyntynyt tai turhautunut kauppareissulla, tai Alba olisi vinkunut tai halunnut jotain, mitä en olisi hänelle ostamassa. Kaikkeen siis tottuu. Jopa kaupassa käymiseen, vaikka pidin sitä sulana mahdottomuutena vielä vuosi sitten.

Mutta se siitä.

68696223-EB4C-4A36-AF1D-4C07416D2731BA2B3BBE-89AB-4507-A1C1-CEC939A3954A

Asuja tahdon itsekin kuvata teille ja ihan vain itsellenikin ehdottomasti enemmän. Tuntui jotenkin mukavalta huomata myös se, että useammassa kuin yhdessä kommentissa mainittiin ja tiedettiin se, ettei meikäläisen vaatekaapin sisältö ole erityisen mittava, mutta silti koettiin että asuni ja erityisesti niiden yhdisteleminen kiinnostavat. Lämmittää tuo tuollainen.
Kiinnostus pukeutumiseen oli koko kesän aika vähäistä, ja jos vain pystyin en useimmiten pukeutunut heh. Mutta aina syksyn ja viileyden tullen se alkaa taas kiinnostaa ihan uudella tavalla. Tänään kaivelin vintiltä neuleita, pitkiä housuja, takkeja ja nilkkureita ja sen sijaan, että olisin innostunut siitä kaikesta mitä näin, tulikin tunne että haluan kaikesta siitä eroon. Haluan myydä kaiken. En edes valehtele, kun sanon, että aivan kaiken miinus kahdet farkut, kahdet housut ja kolme takkia. Muuten kaikki saa mennä. Sellainen olo, että uuteen kotiin muuttaessamme haluan oikeasti aloittaa aivan kaiken mahdollisen jotenkin alusta. Puhtaalta pöydältä, niinku sanotaan.
Tuntuu vapauttavalta se, että eron yhteydessä luovuin kaikista huonekaluista ja tavaroista, säästin vain ne muutamat kaikkein tärkeimmät. En varmaan koskaan sitten teinivuosien ole omistanut näin vähän kuin nyt, ja tuntenut silti olevani aivan järjettömän hyväosainen, rikas ja onnellinen.

IMG_3343IMG_3345

College: Makia *
Paita: Zara
Housut: Bik Bok
Kengät: Vans

Eli, pysykäähän kuulolla jos mun vanhat vaatteet kiinnostavat. Kerron myyntipaikasta ja -tavasta heti kun keksin sen.

Pst. Tuo kuvien ihana Makia :n poolo on tämän syksyn mallistoa ja löytyy kaupoista nyt!

*saatu